maanantai 24. huhtikuuta 2017

Kevään ekat kellunnat

Avovesikausi on omaltakin osalta vihdoin korkattu ja on aika laittaa pientä stooria vaikka kevät onkin saaliin puolesta lähtenyt vähän takkuillen käyntiin...

Kevään ensireissun aika koitti perjantaina 14. päivä kuluvaa kuuta kun lähdin päiväseltään käymään rannikolla ajatuksena ronkkia pari vanhaa tuttua ja hyväksi havaittua kevätpaikkaa. Aamuyöllä Ylöjärveltä lähtiessä keli oli enemmänkin syksyinen kuin keväinen juuri sataneesta ohuesta lumiharsosta johtuen. Alkumatkasta lumisateen alkaessa uudelleen ja valkoisen kerroksen peittäessä tien alkoi jo vähän kaduttaa että tuli jo vaihdettua kesärenkaat alle. Jännää oli mutta hengissä selvittiin ja parin kauppakäynnin jälkeen olin aamulla yhdeksän jälkeen kohteessa pumppaamassa kellurengasta. Viimeinen kilometri rantaan taittui lumisateessa kävellen.Vihdoin kohdelahti aukesi silmien edessä ja lahteen suoraan osuva kevyt tuuli yhdistettynä kirkkaaseen veteen nostattivat sykettä saman tien sllä vanhojen kokemusten perusteella keli oli tähän paikkaan otollinen. Rannasta irti potkaistessa silti vähän mietitytti sillä kyseinen paikka on todellinen on/off-paikka, se tarjoaa yleensä joko todella onnetonta lähes munasoppaa tai kunnon tykitystä isoilla kaloilla höystettynä. Välimuotoa en ole juuri nähnyt.

Homma lähti vähän yskähdellen käyntiin ja kun parhaat sektorit oli reilua tuntia myöhemmin heitetty läpi, saldona oli yksi alle kakkosen kala. Kauden ensimmäinen lämmitti toki mieltä mutta ajatus paikan vaihdosta alkoi kypsyä mielessä. Otin varmuuden vuoksi vielä uuden kierroksen, tältä lenkiltä käteen jäi yksi möyräisy perhon perässä sekä tärppi. Ei muuta kun rengas selkään ja autolle!

Pientä evästaukoa autossa ja keula kohti toista paikkaa. Matkalla kypsyi ajatus erään uuden pikkulahdukan testaamisesta ja kun auton näytti saavan lähelle vesirajaa parkkiin, päätin tehdä nopean iskun ennen päivän viimeiseen kohteeseen siirtymistä. Lahti oli herkullisen näköinen mutta tunnin kopaisu ei antanut yhtä kilon haukea kummempaa. Lahdelle lipui pari muutakin renkailijaa mutta ei näyttänyt purevan heilläkään. Aikaa oli vielä useampi tunti joten kamat autoon ja viimeiseen paikkaan!



Illan viimeinen kohde oli vanha tuttu kevätpaikka joka on antanut ajoittain ihan kunnon kaloja, välillä useampiakin. Heti lähtörannassa kopaisin matalan aukon kaislan sisältä johon tuuli painoi sopivasti. Tämä jää venekalastajilta lähes aina heittämättä vaikka kätkeekin välillä isoja kaloja. Tälläkin kertaa paikalla oli kaloja sillä heti parin heiton jälkeen perhoa ravisteli sellainen femman kala joka ei kuitenkaan pysynyt. Parin heiton päästä se yritti uudelleen mutta iski ohi. Nasautin paikkoheiton muutaman metrin sivuun ja paria nopempaa vetoa seuranneessa pysäytyksessä perhoa vietiin selkeästi isomman kalan toimesta. Se fiilis kun iso kala möyrii muutaman metrin siimassa kasiluokan kepin päässä, ai että! Sen verran oli tatsi vielä hukassa että tämä mörssäri meni harmittavasti menojaan jättäen muhkeat traktorinrenkaat hämmentyneen kalastajan ihmeteltäväksi. Sen verran pääsin kalan selkää ja pyrstöä näkemään että voidaan varmuudella puhua +-10 kg kalasta. Ilmeisesti näihin pudotuksiin alkaa jo tottumaan sillä ei oikeastaan edes harmittanut. :)

Loppuilta jatkui rauhallisissa merkeissä. Ison kalan kolon heitin vielä pariin kertaan, paksukaista en kuitenkaan enää tavoittanut. Pari 3-4 kg kalaa säikäytti mutta kyllähän ne vähän sinteiltä tuntuivat siiman päässä aiempaan karkuutukseen verrattuna. Muualta en saanut tärppiäkään vaikka kiersin ison lenkin, ainoat tapahtumat tulivat siis tuosta matalasta aukosta missä varmasti oli alueen lämpimin vesi. Hämärässä autolle ja pitkälle paluumatkalle Pirkanmaalle. Hieno päivä merellä vaikka saalis jäikin vähän nihkeäksi. Päivän saldo siis neljä haukea 1-4 kg haarukassa.


Viime viikolla oli vuorossa parin päivän reissu Hannun kanssa. Kylmä jakso laittoi miettimään reissun siirtämistä mutta onneksi yöpakkaset hellittivät juuri sopivasti ja päätimme lähteä sovitusti liikkeelle. Ensimmäisen päivän kohteeksi olimme valinneet alueen johon oli kova luotto. Matka kohteeseen oli pitkä ja tätä varten liikkeelle lähdettiin aikaisin aamulla. Yhdeksän jälkeen oltiin jo kellumassa aurinkoisessa mutta melko tuulisessa säässä. Ensimmäistä tärppiä saatiin odottaa jonkin aikaa ja sellaiseksi se jäikin. Kalasarake näytti nollaa pitkään ja alkoi jo huolestuttaa kun tuttu reuna ei antanutkaan tapahtumia ihan odotetunlaisesti. Lopulta löysimme jonkinnäköisen pienen keskittymän ja molemmat avasivat pelin perätysten normipulikoilla. Joku tapahtuma päälle ja tuttu hiljaisuus jatkui. Pitkä pätkä tyhjää siivua ja Hannu löysi pienen kasauman josta sai useamman tapahtuman pieneen hetkeen. Näistä kaksi pysyi kiinni, suurempi oli selkeästi päivän paras kala. Silmäpuntarit olivat yhtä mieltä että paksukainen alkaa seiskalla mutta sen tarkempiin mittailuihin ei ryhdytty vaan palautettiin kala parin kuvan jälkeen takaisin kutua odottelemaan.



Päivällä vaihdoimme vähän paikkaa ja aloimme kalastaa pitkää tuulen alapuolista reunaa. Tuuli alkoi yltymään vähän turhankin kovaksi ja tarkka kalastus käymään todella hankalaksi. Lämmin tuli kun välillä joutui ottamaan jaloista kaiken irti että rengas pysyi joten kuten paikallaan. Kalastus oli vaikeaa mutta kaloja täällä tuntui olevan ja saimme lyhyeen hetkeen useampia kontakteja joista muutama kävi ihan renkaalla asti. Loppuilta meni rauhallisissa merkeissä, Hannu sai vielä pari +4 kg kalaa, itse en tainnut saada enää paria tärppiä kummempaa. Saderintaman tullessa päälle ja kalastettavan alueen käydessä vähiin päätimme lopettaa ennen hämärää ja ajaa kaupan kautta valmiiksi seuraavan päivän kohteeseen. Päivän saldo 15 haukea, suurin Hannun 7+ kg.

Päivä numero kaksi valkeni selkeänä vaikka koko yön satoikin vettä. Alla oli yllättävän hyvät seitsemän tunnin unet autossa ja virkeänä oli hyvä lähteä kohti uusia pettymyksiä. Kamat niskaan ja vesille! Tuttu lahti oli yllättävän hiljainen ja tarkan hinkkauksen tuloksena oli Hannulle pari tärppiä ja itsellä yksi karkuutus. Ei ollut ison kalan kolossakaan kukaan paikalla. Liu'uimme tuulta hyväksi käyttäen viereiseen lahteen ja jatkoimme kalastusta uskoen vahvasti paikkaan sekä omaan tekemiseen. Kun tunti oli taas heitetty tyhjää alkoi usko pikkuhiljaa horjumaan. Lahden viimeisestä nurkasta Hannu vihdoin sai yhden puikkarin ja muutaman tärpin päälle. Itse huidoin ihan täyttä nollaa. Kello oli jo iltapäivän puolella ja kävelimme autolle, tarkoituksena käydä vielä yksi spotti ihan eri alueelta ja lähteä sitten kotimatkalle. Päivän viimeinen kohde oli vanha kunnon on/off-paikka ja matkalla sinne jo naurettiin että se on ihan varmasti jumissa tänään. Eikä tarvinnut pettyä, palkinnoksi tetsauksesta Hannu sai yhden puikkarin, itse en sitäkään. Oli siinä sentään muutama tapahtuma joista yksi Hannun karkuuttama olisi saattanut olla reissun suurin. Uskoa parempaan ei ollut ja takkikin alkoi olla aika tyhjä, kaikki oli jo laitettu peliin. Niimpä päätimme lähteä kerrankin ajoissa kotimatkalle. Päivän saldoksi jäi siis Hannun 2 kpl, itsellä meni ensimmäistä kertaa vuosiin merellä munat pataan.

Koko reissun saldo oli siis kahteen mieheen 17 haukea joista suurimpana Hannun seiska. Todella vaikeaa kalastusta mutta olihan se kyllä hienoo siltikin! Tästä on kiva jatkaa, järvien aukenemista odotellessa!

-Juho M

maanantai 10. huhtikuuta 2017

Lopputalven onginnat

Jäitä löytyisi vielä pienen ajomatkan päästä mutta pahin polte on tältä talvelta jo mennyt ja alkava avovesikausi vie ajatukset jo kauas pois jäiltä. Olihan tämä jääkausi pisin pitkään aikaan täällä Pirkanmaan korkeudella, aloitus tapahtui jo marraskuun alkupäivillä ja kausi jatkui omalla kohdalla aina maaliskuun lopulle asti. Reissuja siis kertyi runsaasti talven mittaan eikä sen suhteen jäänyt mitään hampaan koloon. :)

Lopputalvesta tuli käytyä muutama reissu myös haukia onkimassa, sen verran mitä ahvenen pilkinnältä kerkesi. Hommasin keväällä luvat yhdelle uudelle suht laajalle vesistökokonaisuudelle ja siellä kiertelin muutaman reissun täysin uusia alueita. Jotenkin nihkeän vaikeita reissuja oli useita mutta yksi ihan lupaava alue löytyi ja täällä kalamäärät pyöri reissusta toiseen 10-20 kalan välissä. Kontakteja parempiin kaloihin oli useista reissuista ja hyvästä tutinasta huolimatta yllättäen vain yksi. Tämä aurinkoisena päivänä ahventäkyä purrut 104 cm järvihauki jäikin kevättalven suurimmaksi haueksi omalta osaltani.



Täkyvavat ja pilkkikamat on nyt pakattu varastoon odottelemaan tulevia jäitä, on aika kääntää katseet avovesikauteen 2017 joka todennäköisesti aukeaa hyvinkin pian!

-Juho M

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Avovesikauden avaus

5.6 Auton nokka suunnisti kohti rannikkoa, tarkoituksena oli kalastaa 2 päivää. Jäätilanne oli vielä hieman epävarmaa, joten renkaalla ei uskaltanut vielä liikkeelle lähteä. Veneellä paikan vaihto sujuisi huomattavasti mukavemmin.

Aamulla treffit kaverin pihassa, ensimmäisenä oli vuorossa keulakoneen vaihtelua sillä entinen oli simahtanut illalla :) Aikaa kuluu ja vesille lähtö pääsee viivästymään. Lopulta kuitenkin vene on vesillä ja siirtymän jälkeen päästään toimiin, eka heitto ja kala kiinni! Pienihän se oli, mutta ihan hyvin lähti kausi käyntiin :D


Kauaa ei tarvitse takoa kun kaverin kumi imuroidaan lyhyestä siimasta ja peruskala käy irroitettavana, tätä seuraa pari tärppiä ja sitten hieman hiljenee. Etenemme reunaa pitkin ja kohta tarjoamani oranssi Islure pikeon imuroidaan mökkiin! Nyt tuntuu vähän paremmalta, kala painaa vastarin jälkeen pohjia pitkin kohti, oisko suurhauki? Kohta saan kalan pintaan ja haavi heilahtaa. Riutuneen näköisellä kalalla on mahassa lähes kilon lahna, tämä kala ei siltikään paljoa paina 98cm varrellaan.


Tämän jälkeen löytyykin ihan mukava kasa kalaa. Saamme paikalta paljon tärppejä ja käytämme useamman kalan veneessä, ihan mukavasti elämää :)! Reuna tarjoaa vielä tapahtumia sieltä täältä, aivan loppumetreillä onnistun karkuuttamaan pari karkeaa kalaa. Näistä toinen saattoi hyvinkin olla metrikala..  Tähän onkin "hyvä" lopettaa 3,5h pisto. Reissun saldoksi jäi 10 haukea, joten ihan hyvää meininkiä!



Päivä nro2
Emme pidä aamusta kiirettä ja laskemme venettä vasta reilusti kymmenen jäljestä. Nyt olisi kalastus aikaa reilusti enemmän ja tarkoituksena olisi takoa eilistä paikkaa tarkemmin ja käydä myös muutama muukin paikka läpi. Ensimmäinen paikka on jään peitossa, heitämme paikan lieppeiltä hetken ja saamme vain yhden varovaisen tärpin. Jatkamme matkaa ja seuraava reuna on onneksi säästetty jääpeitteeltä :) Tältä paikalta saamme nopeasti kalakontakteja ja näistä onnistumme myös muutaman käyttämään veneessä, ei ole koolla pilattuja nämä! Pari seuraavaakin spottia tarjoaa tapahtumia ja muutaman fisun ylös joista parhaimpana 5-6kg kala. Kala tuntuu olevan suht hyvällä purulla, mutta emme vain löydä kunnon kasaumaa. Päätämme suunnata eiliselle paikalle.  Alamme takomaan paikkaa, mutta kovin on hiljaista. Täältä saamme vain pari haukea. Siirrymme läheiselle pienelle lahdukalle ja täältä saammekin jo useamman kalan, jotka ovat kaikki karkeampia yksilöitä. Tämä paikka hiljenee nopeasti ja nyt täytyisi keksiä jotain sillä ilta alkaa painaa päälle! Päätämme lähteä katsastamaan vähälle kalastukselle jäänyttä lahdukkaa. Alkukulmaus on kuollut, mutta kohta alkaa tapahtua! Ensin käytän veneessä älyttömän paksun 94cm hauen, tämä olisi ollut kiva punnita ihan mieleenkiinnosta, mutta sujautan kalan takaisin. Oli se ainakin +6kg! Tämän jälkeen saamme useamman normihauen kunnes taas oranssia Islurea viedään! Lyhyt mutta vahva matsi kalan kanssa ja nostan liplockilla mitalle. 95cm, kala on paksu mutta ei lähelläkään edellistä karkeampaa kalaa. Päätämme punnita kalan ihan mielenkiinnosta että paljonkohan se silmäpuntari valehtelee? Vaaka pysähtyy lukemaan 7,6kg. Oho se olikin suurhauki!

+8 kg ?


Tämän jälkeen kaloja napsuu tasaisesti, nättiä 3-6kg kalaa käy irrotettavana veneen laidalla. Tällä pienellä alueella tuntuu olevan kalaa erittäin hyvin, mutta niin vaan aika loppuu kesken vaikka mieli olisi tehnyt takoa paikkaa vielä tarkemmin läpi. Päivän saldoksi jää 26 haukea ihan mukavalla keskikoolla. Kala oli kaikin puolin hyvällä syönnillä, mutta niitä isomuksia emme onnistuneet löytämään.

-Hannu

lauantai 1. huhtikuuta 2017

7.-11.3. Ahvenia etsimässä

Kuun alkupuolella lähdettiin Juho R:n kanssa hieman extempore-reissulle järviä kiertämään ja ahvenia etsimään. Muutamat aiemmat reissut kotikunnan ynpäristössä eivät olleet tarjonneet mitään ihmeellistä, isommat ahvenet olivat tuttuun tyylin jääneet kaikuhavaintojen asteelle eikä ruokakoon kalaakaan kovin kummoisesti löytynyt joten reissu osittain uusille paikoille ja vähän kauemmas kotipihasta toi ihan mukavaa vaihtelua normimeininkeihin. :)

Ensimmäisenä aamuna kello herätti rajusti jo ennen neljää ja olemattomien unien jälkeen edessä oli pitkähkö ajomatka kohteeseen. Nyt ei lähdetty todellakaan onkimaan määrää vaan kaikki panokset laitettiin siihen yhteen isoon, kaikki tai ei mitään. Päivä oli todella tuulinen, pakkasta ei juuri ollut mutta kova viima teki olemisesta kyllä välillä melkoista selviytymistä. Auringon piti tulla jossain vaiheessa esiin, mutta arvauslaitos petti tälläkin kertaa ja pieneksi pettymykseksi keli pysyi tasaisen harmaana läpi päivän. Ahvenia alkoi löytyä heti ekoilta rei'iltä syvänteen kupeelta, tavoitekoon kalaa ei tässä kuitenkaan ollut. Kaveri sai kuitenkin melko nopeasti mukavan herätyksen kun vertsuun runtannut hyvin ahvenmaisesti käyttäytynyt kala paljastui lopulta kilon haueksi. Alkoi ihan itselläkin sydän hakkaamaan viereisellä reiällä!

Muutaman tyhjän reiän jälkeen silppuparven sekaan ilmestyi yhtäkkiä kaksi tosi paksua viivaa jotka lähtivät heti tulemaan vauhdilla morrille. Nyt alkoi kädet vatkaamaan, kaksi kiloluokan ahventa jalkojen alla ja selvästi aktiivisina! Hyvistä nousuista huolimatta kalat eivät vain nasauttaneet kiinni vaikka kaikki merkit siihen oli ilmassa. Lopulta ne pikkuhiljaa painuivat pois ja hävisivät kokonaan. Kyttäilykin oli turhaa, näitä kaloja ei enää uudelleen tavoitettu....
Tuo tapahtuma itse asiassa kertoo hyvin päivän kulun. Isoja kaloja löytyi sieltä täältä mutta mihinkään näitä ei saatu ottamaan. Yhtäkin järkyttävän paksua viivaa härnäilin pitkän aikaa mutta kun ei... Jos oli ahven niin en välttämättä kyllä halua edes tietää miten iso se oli!
Iltapäivällä koettiin vielä pulssia nostattavia hetkiä kun Juho R tartutti raskaan kalan kevennettyyn joka harmittavasti irtosi juuri ennen näköhavaintoa. Jos se oli ahven niin ihan varmasti kilo+!
Päivästä ei saaliin puolesta juuri kerrottavaa jäänyt, jos muutamaa morrilla narrattua silppua ei lasketa niin ahvenen osalta päivä oli mp. Eli aika tavallinen saldo kun tähtäimessä on iso ahven!

Seuraavana aamuna suunnattiin reilusti isommille vesille ja nyt oli lupa odottaa jo ihan useampia tärppejä. Autolla päästiin vähän matkaa jäällä ja loppumatka taittui kävellen. Aloitimme kalojen etsimisen tutun alueen reunoilta. Ensimmäiset reiät menivät tyhjää onkiessa mutta löytyihän niitä ahvenia lopulta. Otti tuntui aika varovaiselta aamusta, kalaa oli kuitenkin sen verran hyvin mestoilla että filekoon kalaa alkoi kertyä tasaiseen tahtiin. Kala sieltä, pari täältä. Isompaakin +500 g ahventa pyöri mestoilla ja Juho R onnistuikin vertsulla ronkkimaan yhden puolosen.

500 g
Peruskalaa
Aamupäivällä kesken parhaimman paskanjauhannan välivedessä viuhuvaa tasuria kohti lähti taas nousemaan rykelmä viivoja ja pari filekalaa läpsähti nopeaan tahtiin jäälle tästä iskujoukosta. Kohta parvesta irtaantui kaksi paksumpaa viivaa ihan jään alle tasuria ahdistelemaan. Tökkii ja tökkii mutta ei tartu. Rauhallista uittelua, hellä rouhaisu, nyt pysyy! Painoa on siiman päässä mukavasti ja vähän kättä nostamalla jäälle nousee lyhyen siiman päässä muljuava ihan selkeästi iso ahven. Tämä todella paksu ahven näyttää pitkän kuivan kauden jälkeen hetken aikaa ihan kilokerholaiselta mutta nahistuu nopeasti kasisataseksi. Muutamat kuvat, hetki ahkiokylpyä ja 815 g/39 cm ahven sukeltaa takaisin sinne mistä tulikin. Nättiä!

815 g
Pistetään kasvamaan korkoa!

Loppupäivä kuluukin sitten hyvin rauhallisissa merkeissä. Ahvenet menevät todella passiiviksi ja tunti toisensa perään on tärpitön. Sitkeästi yritetään iltaan asti ja viimeinen epätoivoinen paikan vaihto osuu sen verran kohdilleen että tosi iso ahven käy katsomassa kaverin tasuria ottamatta kuitenkaan kiinni. Viemisinä mökille kohtalaisen aamun ansiosta on kuitenkin ihan hyvä säkki filekalaa. Kaiken kaikkiaan päivästä jäi todella hyvä maku!




Kolmannelle päivälle suunnitelmat oli selvät, edellispäivän kalapaikalle heti aamusta onkimaan! Keli oli nyt ihan erilainen kuin edellispäivänä ja ekat reiät saatiin onkia kirkkaassa auringonpaisteessa. Heti alkuun oli pienen pientä aktiivisuutta havaittavissa ja muutama pienehkö ahven puri tasuria ekoista rei'istä. Nopeasti vähäinenkin aktiivisuus kuitenkin loppui ja tajusimme että on pakko vaihtaa maisemaa, tämä ei vaan nyt toimi. Aamulla pelipaikoille ajaessa vastaan oli tullut keskellä selkää hyvä vesilaikku joka päätettiin lähteä tsekkaamaan. Se oli kuitenkin kovista odotuksista huolimatta tyhjä arpa, yksi nousu taisi siinä vain olla. 

Matka jatkui uusille alueille isoa railoa onkimaan kelin koko ajan muuttuessa synkemmäksi. Nyt oli kerrankin tuuria matkassa kun heti eka reikä osui hyvään suoneen. Hetki piti kyllä tässäkin kauhoa tyhjää kunnes ihan pimennosta pamahti nälkäinen parvi alle. Tasurimiehen juhlaa kesti pari minuuttia ja tänä aikana tasuria hakattiin jo lennosta. Yhdeksän fileahventa jäälle ihan putkeen, sitten kaikki oli ohi ihan yhtä nopeasti kun oli alkanutkin. Muutama lisäreikä ynpäristöön ei tilannetta muuttanut, parvea emme enää tavoittaneet.



Loppupäivä meni vanhoja ja uusia paikkoja kierrellessä ja huonoa syöntiä ihmetellessä. Paljon oli tyhjää mutta sieltä täältä löytyi kyllä kaloja, nämä vain olivat todella passiivisia. Ilman tuota yhtä hyvää reikää päivän saldo olisi jäänyt hyvin vaatimattomaksi mutta nyt pussissa oli kuitenkin hyvät ruokakalat. Pienestä se on kiinni!



Neljäs päivä päätettiin uhrata ihan uudelle pikkujärvelle. Mitään muuta ennakkotietoa ei järvestä ollut kuin että veden pitäisi olla väriltään mukavan kirkasta. Aamulla puskettiin sohjoista pikkutietä pitkin järven lähistölle ja viimeiset sadat metrit rymyttiin metsää pitkin jäälle. Heti ensimmäiset reiät paljastivat veden todella kirkkaaksi, tasuri näkyi helposti pohjaan järven syvimmällä kohdalla vajaan kuuden metrin vedessä! Aloitimme aktiivisen kalan hakemisen eri syvyyksiltä hyvällä fiiliksellä. Pikkuhiljaa tuntien kuluessa ja reikä toisensa jälkeen tyhjää onkiessa hyvä fiilis ja usko paikkaan alkoi rapisemaan kun kaikukin piirsi ainoastaan tasurin jättämää viivaa. Missä kaikki kalat on!? Edes pientä ahvenen silppua ei kaiussa meidän molempien ihmetykseksi näkynyt. Lopulta löysimme järven syvimmästä montusta ihan rannasta kiinni tolkuttoman isoja särkiparvia välivedestä. Näiden parvien vanavedessä pyöri myös jotain isompia kaloja mutta emme saaneet ihan varmuutta olivatko ne haukia, ahvenia vai molempia. Loppupäivän kyttäsimme tällä montulla muutamaa reikää, muualta kun ei kalahavaintoja saatu. Ahventen osalta päivä oli munatpataan-osastoa, havainnoiksi jäi muutama kutkuttava nousu ja pari tärppiä. Omituinen järvi!



Reissun viides ja viimeinen päivä päätettiin myös käyttää erään pikkujärven tutkimiseen. Järvi oli tuttu aiemmilta haukireissuilta ja oli osoittanut meille potentiaalinsa myös ahvenen suhteen joten oli mielenkiintoista lähteä katsomaan mitä se tarjoaa. Keliksi sattui viikon ylivoimaisesti paras, aurinkoa pilvettömältä taivaalta joten mukava päivä jäällä tiedossa vaikka niitä ahvenia ei löytyisikään!

Ensimmäiset reiät montun reunalla meni lähinnä tyhjää onkiessa, joku pieni ahven taisi tasurilla tulla. Jossain vaiheessa päädyimme kokeilemaan saaren kärjestä jossa avoveden aikaan oli jonkinnäköistä liikehdintää ollut. Parin kolmen metrin vedestä löytyikin ahvenia ja morrilla sekä tasurilla ronkkimalla saimme muutamia filekoon ahvenia. Kaiussa näkyi pariin kertaan niin julman kokoinen kala että päätimme tulla vielä myöhemmin päivällä tähän uudelleen jos se vaikka leipoisi kiinni. Lenkki muualla antoi muutamia pienempiä ahvenia ja jälleen näkyi eräällä reiällä yksi todella iso kala. Se ei käyttäytynyt lainkaan haukimaisesti joten jäi epäilys lahnasta tai todella isosta ahvenesta. Mistä näitä ikinä tietää, olisi pitänyt vain onkia se ylös. Mikään tarjous ei tälle kuitenkaan maistunut.

Päivä alkoi kääntyä taas loppua kohti ja suunnistimme vielä paikalle joka oli antanut selkeästi parhaat merkit aiemmin päivällä. Vanhat reiät olivat nyt ihan kuolleita eikä kaiussakaan näkynyt mitään. Yksi
hauki vain säikytteli. Juho R kairaili reikiä vähän sivumpaan ja sieltähän ne ahvenetkin lopulta löytyivät. Muutama fileahven tuli nopeaan tahtiin ja pari reilusti isompaa rapsahti irti. Nopeasti aurinko taas painui puiden taakse ja laittoi stopin päivälle. Mukava päivä uudella pilkkijärvellä ja kalojakin löytyi, vaikka se iso jäikin taas saamatta. Mutta sehän nyt ei ole mitään uutta. :)

Kaiken kaikkiaan reissu oli vaikea ja se tosi iso jäi saamatta hyvistä kaikuhavainnoista huolimatta. Pari yli puolen kilon kuitenkin ja sopivasti filekoon kalaa, voisi se huonomminkin mennä!

-Juho M

keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Keskitalven ahvenen pilkintää

Vähille on jäänyt kirjoittelu viime aikoina. Kalalla on kyllä tullut käytyä säännöllisesti joten siitä se ei johdu. Täytyy kiristää kirjoittelutahtia kevättä kohti! :)

Tammikuun puolella tuli käytyä isoilla järvillä uusia alueita tutkimassa. Pitkiä päiviä, paljon kävelyä ja isoja siivuja autolla. Vaikeaa oli, niin kuin uusien isojen ahventen paikkojen etsiminen tahtoo hyvin usein olla. Yksi reissu meni puhtaasti munatpataan-osastolle, muuten taisi joku kala aina tulla. Mainittavin kala oli yhden reissun lähes ainoaksi jäänyt ahven joka löytyi tuskaisen etsimisen päätteeksi iltapäivän ollessa jo pitkällä. Painoa tällä minipossulla oli 605 g, maistui makealta parin vaikean reissun päätteeksi!




Yksi reissu käytiin tammikuun lopulla ihan lähivesillä Hannun kanssa. Vanhalta tutulta alueelta saatiin heti aamupäivästä muutama filekala. Jäätilanteen salliessa päästiin ronkkimaan myös vähemmän pilkittyä aluetta ja kalaa alkoi löytyä paremmin. Filekoon kalaa kertyi ihan kohtalaisesti ja harjanteen päältä Pääevän foliosärki-kepeeseen otti myös yksi vähän parempi, 510-grammainen. Kaiken kaikkiaan mukava tynkäpäivä lähivesillä!




Helmikuun alussa käytiin yksi päivä koko tiimin voimin onkimassa. Raju päivä, lähtö kotoa jo neljän jälkeen aamulla ja ajoa kertyi n. 200 km per suunta. Reissu sattui huonoon saumaan ja järvi oli ihan jumissa. Itse en nähnyt koko päivänä yhtään isoa ahventa kaiussa, Hannu ja Juho R näkivät sentään pari. Päivän suurin ahven n. 250 g, lisäksi läjä silppua ja hauki. Järvessä on paljon kiloluokan ahventa ja isompaakin, nyt se ei vain ollut yhtään aktiivinen. Jälleen osoitus ison ahvenen pilkinnän haasteellisuudesta!

Hauki hakee morrin parempaan talteen!

Kiloissa mitattuna elämäni kovin pilkkipäivä osui helmikuun alkupäiville kun käytiin Hannun kanssa selkävesillä. Kaikki kiitos reissusta Hannun pilkkiporukalle joka oli tehnyt kovan työn kaloja etsiessä, nyt päästiin ns. valmiiseen pöytään heti aamusta eikä kallista aikaa tarvinnut tuhlata kalojen etsimiseen. Heti selvisi että kalaa alueella oli älyttömästi mutta syönti ei ollut mitään rajua. Kovasti sai kikkailla että sai kalan ottamaan. Mutta kun parvet oli isoja, parvikateudesta johtuen kalaa myös kertyi tasaiseeen tahtiin. Useammalla reiällä sai 10-20 kalan putkia jos vain sai kalat tarttumaan. Jos tärppejä ryssi liikaa niin ahvenen mielenkiinto lopahti nopeasti.

Peruskalaa
Päivä kului nopeasti laikulta toiselle hyppiessä ja filekaloja nostellessa. Isojakin näkyi kaiussa mutta näitä oli vaikea saada ottamaan. Hannun kanssa molemmat pudotettiin aamusta yhdet reilut puolen kilon kalat, suurimmat jäälle nousseet jäivät reiluun 400 grammaan. Suurin osa ahvenista oli kuitenkin mukavaa 200-300 g kalaa. Iltapäivästä Hannu löysi sivummalta isompia kaloja ja sai yhden ottamaan, painoa tällä oli 650 g.

Itsellä näytti pitkään siltä että puoli kiloa jää rikkomatta, iltapäiväkin alkoi pikkuhiljaa taittua hämärään. Kovin kiimakin oli ehkä jo mennyt, sen verran hyvin oli filekalaa jo pussissa. Siirryin kuitenkin vielä muutama sata metriä selälle päin korkkaamattomalle laikulle. Tasuri 2 m kannen alle ja hetken heiluttelun jälkeen pölähti tuttu parvi taas alle. Nopeaan tahtiin parikymmentä filekalaa jäälle kunnes alkoi tuntua vähän painavammalta ja puolen kilon kala läpsähti jäälle. Heti perään toinen kiinni, nyt on isompi! Kala on hetkessä avannossa ja samassa se irtoaa. Tällä kertaa kynsikkäiden kastelu kannattaa ja saan kalasta vielä otteen, talven komein ahven nousee jäälle! Lapan äkkiä ahkioon vettä toisella kädellä tasuria vielä heilutellen. Yksi puolen kilon kala ottaa vielä kesken ahkion täytön, sitten kalojen mielenkiinto hetkeksi lopahtaa ja kerkeän kuvaus- ja punnitushommiin. Suurimman painoksi selvisi 850 g, pienempien painaessa 540 g/kpl. Tämä kolmikko pääsi pikaisten kuvien jälkeen takaisin.

850 g/40 cm

850 g & 2 x 540 g
Muutama filekala vielä nosteltiin Hannun kanssa, sitten katsoimme parhaaksi lähteä hapottavalle paluumatkalle vastatuuleen. Ikimuistoinen päivä, filekalaa kertyi kahteen mieheen ihan riittävästi, top-10 ollessa aika tarkkaan 4 kg.

Tuon huippureissun jälkeen iski flunssa päälle ja se pitikin viikon verran jäiltä pois. Vihdoin olo parani ja viime viikolla tuli useampana päivänä käytyä ihan tässä lähivesillä. Autolla pääsi hyvin liikkumaan muutamalla reissulla joten siirtymät kävivät helposti. Kelitkin osui useampana päivänä kohdalleen ja pääsi onkimaan hienossa aurinkoisessa kelissä. Ei niin haitannut vaikka kalat olivatkin enemmän tai vähemmän hukassa. :)



Yksi päivä selkävesillä uudessa paikassa antoi kymmenkunta ahventa joista suurin oli jo vähän sinne päin, 475 g ja kyseisen järven enkka itselle. Hyvältä maistui, sen verran nihkeää pilkintää on tuo järvi vuosien mittaan tarjonnut! Isompiakin näkyi tuolla reissulla kaiussa mutta jäi vahva fiilis että nämä olivat kuhia. Hyvä maku jäi kuitenkin tästä uudesta paikasta joten palaan tuonne vielä tänä talvena!



Viikonloppuna tuli jatkettua tuon saman "kaivon" opettelua. Mukana oli tyttöystävä molempina päivinä ja tällä kertaa jätettiin selkävedet rauhaan ja suunnattiin lahtivesille "varmojen" kalojen perään. Kolmella lahdella käytiin viikonlopun aikana ja ihan hyviä merkkejä löytyi. Otti oli taas vähän nihkeänpuoleista mutta ruokakalat saatiin kuitenkin molempina päivinä mikä ei varsinkaan tällä järvellä ole mikään itsestäänselvyys. Suurimman osan paremmista ahvenista onki tietysti tyttöystävä, seassa vklp suurin 410 g ahven. Silppua tuli lisäksi molempina päivinä sekä muutama hauki säikäytteli nasauttamalla ahventen seasta. Muutamat raskaammat (ahven?)tärpit sekä kaiussa näkyneet paksut viivat jättivät ihan hyvän fiiliksen viikonlopusta. Kyllä tämä järvi kuitenkin vaikuttaa ihan käymisen arvoiselta!




Maanantaina lähdin yksikseni vähän kauemmas isoa selkää onkimaan. Auto starttasi kuudelta kotipihasta ja aamuhämärässä lähdin rannasta tarpomaan selälle kaavailemalleni aloituspaikalle. Matkalle oli halkaissut ison railon ja siitä sai hetken aikaa katsella ylityspaikkaa.
Vähän ennen yhdeksää oli vihdoin ensimmäinen reikä kairattuna. Usko kalan löytymiseen oli kova mutta ensimmäinen paikka tarjosi yllättäen tyhjää. Parilla reiällä näkyi yksittäisiä kaloja mutta nämä eivät tahtoneet edes tasurille nousta. Kerran suht iso kala kävi tasuria kurkkaamassa mutta muuten oli niin kuollutta etten jaksanut tuon takia siihen jäädä vaan jatkoin matkaa.

Monta tuntia meni tyhjää onkiessa, kaikukin piirsi ainoastaan tasurin jättämää viivaa. Kovan hakemisen jälkeen tuoreen lumen alta paljastui maitojään kohta ja tämä ilmeisesti vanha railo oli sentään jotain kerännyt alleen ja parista vierekkäisestä reiästä sain päivän ensimmäiset ahvenet. Ei isoja mutta filekokoa kuitenkin. Kalaa oli tässä enemmänkin mutta kovin oli varovaista. Jotain meiningistä kertoo se että parhaiten tapahtumia tuli ihan pohjalla uittamalla.

Kala oli tässäkin niin passiivista että päätin jatkaa matkaa. Ja taas meni pari kolme tuntia tyhjää onkiessa... Ihan yksittäisiä kaloja näkyi kaiussa harvakseltaan. Epätoivo alkoi jo hiipiä ja sakeneva lumisade hävitti rannankin näkyvistä jo toistamiseen samana päivänä. Kello oli jo yli kolme ja matkaa autolle oli viitisen kilsaa. Pakkasin kamat ahkioon ja suuntasin rantaa kohti. Kävellessä pistin tyttöystävälle viestiä että tsekkaan vielä yhden paikan, sitten lähden kotiin. Läheltä vanhaa gps-pistettä löytyikin muuten lumiselta ja tasaiselta jäältä tumma laikku. Anturi reikään ja kaiku kertoo heti kalaa olevan alla. Päivän aikana oli tullut kokeiltua kaikenlaista huonolla menestyksellä joten nyt siimoihin oli valittuina ne kaikkein kovimmat luottopelit. Ensimmäisenä uimaan pääsi ennenkin tummassa kelissä kaloja antanut Pääevän pikkukevennetty foliosärkenä. Se kiinnosti kaloja samantien ja kohta rykelmä viivoja sinkoutui välivedessä heiluvaa tasuria kohti. Kädet kävi ja pian jäällä sätki kolme fileahventa. Vielä otti yksi vähän isompi mutta irtosi, ja samalla kalojen mielenkiinto lopahti. Toinen vapa käteen ja Pyrri-värinen Eepen Seiska+ uimaan. Siihen otti vielä ihan pohjaa pöllyttämällä muutama ahven joista suurin reilu nelisatku.



Kairailin ympäristöön vielä muutaman uuden reiän ja kalaa näkyi jokaisessa mutta otti oli vaisua. Yhden fileahvenen sain vielä ylös ja muutama muu jäi tärpeiksi. Isompaakin kalaa paikalla oli mutta taidot eivät näihin riittäneet. Jälleen kalaisa alue löytyi liian myöhään ja vahva tunne on että seuraavalla reissulla tämäkin alue on jo tyhjä ja sama etsiminen on taas edessä! :D Pimeessä laahustin kaikkeni antaneena autolle ja lähdin kotimatkalle. Pilkkipäivä lukuina:

- 210 km autolla
- n. 50 kairattua reikää
- reilu 8 h pilkintää
- n. 10 km kävelyä
- 10 kpl 100-400 g ahvenia



Raaka laji, mutta silti ihan parasta!

-Juho M

keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Alkuvuoden reissut

Haukea tuli täkyongittua paljon joulukuussa ja tammikuussa oli aika siirtyä vihdoin ja viimein ahvenia pilkkimään. Auto oli kuitenkin asiasta eri mieltä ja päätti ruveta temppuilemaan, tästä johtuen pilkkipäivät ovat olleet vähän kortilla tässä kuussa. Onneksi ensi viikkoon mennessä pääsee jo harrastamaan normaalisti!

Kuun alussa kävimme Hannun kanssa yhtenä päivänä onkimassa isolla järvellä syvänteen reunapöytää joka antoi viime talven ainoalla reissulla ihan hyviä merkkejä nopealla kopaisulla. Keliksi sattui nyt varmaan kylmin keli missä olen koskaan pilkkinyt. Pakkasta nyt ei ollut kuin ehkä -17 mutta se yhdistettynä kovaan, jopa 10 m/s tuuleen teki kelistä oikein rapsakan. Vaikka siirtymä rannasta ei ollut pitkä niin kyllä siinä unihiekat vaan kerkesi karista aika mukavasti kun vastaiseen painettiin menemään! Hajaannuimme 12-14 m tasanteelle ahvenia etsimään. Pieniä ahvenia näkyi monessa paikkaa, isojakin parvia. Tavoitekokoisia raitapaitoja ei kuitenkaan näkynyt siiman päässä eikä edes kaiussa. Yhdellä reiällä heti aamutuimaan härnäsin paksua viivaa pitkän aikaa mutta käytös vaikutti jotenkin kovin haukimaiselta. Kolmas tarjottu tasuri vihdoin kelpasi ja rajun nousun jälkeinen tärppi varmisti lajin saman tien, sellaisen lenkin heitti tämä 2,5 kg hauki!

Jatkoimme pikkuhiljaa kohti syvän reunaa ja muutaman hiljaisen reiän jälkeen parilla vierekkäisellä reiällä näkyi vihdoin pari isompaa kalaa. Tasurille asti ne eivät kuitenkaan tulleet kikkailuista huolimatta. Päätin tehdä yhden reiän pienemmällä välillä kun jotain merkkiä paremmista kaloista oli saatu. Vettä oli tässä 13,5 m ja pudottelin Pääevän P1 kevennetyn n. 9 metriin. Nopeasti siihen nousi pari silppuahventa kaveriksi pilkin tasoon mutta eihän nuo tasurin mittaiset ahvenet sitä suuhunsa saaneet. Sitten alkoi tapahtua! Sydän taisi jättää pari lyöntiä väliin kun näin pohjalta lähtevän viivan. Viivan paksuudesta ja väristä näki heti että nyt on iso hauki tulossa kohti tasuria. Samantien siimat olikin jo lenkillä ja vastarin jälkeen nousin heti seisomaan että saan vähän pelivaraa ekaan spurttiin. Muutama raskas jumpsautus ja sitten tulikin jo kiire antaa kehivavalta lisää siimaa. Usein olen miettinyt että milloinkohan se iso pilkkihauki tulee kun nykyään tulee paljon heiluteltua tasureita isompien järvien selkävesillä. Nyt alkoi vahvasti tuntua että se on tuloillaan sillä kala ei meinannut suostua nousemaan pohjan tuntumasta millään. Rauhassa väsyttelin kalaa, siimat on paksuja ja perukkeet kunnossa joten huolta välineiden pettämisestä ei onneksi ollut. Lopulta onnistuin hinaamaan kalan luukun lähelle ja sain näköhavainnon, kokoarvio tarkentui luokkaan metri+. Koko alkutalvi tullut juostua täkyongella ja suurin hauki jäänyt seiskan kieppeille, nyt näytti että mennään reilusti yli. :D Tasuri oli sopivasti saksessa kiinni joten kääntäminen reikään oli vaikeaa mutta tulihan se sieltä lopulta. Keli oli niin rapea että nyt ei ollut mitään mahdollisuutta ottaa kalaa jäälle ihmeteltäväksi joten pidin kalaa avannossa liplockissa. Käsi kuolion partaalla irroitin tasurin ja laskin kalan takaisin syvännettä kiertämään. Muistoksi kalasta jäi yksi väsytyksen aikana otettu kännykkäräpsäisy. Selkeä pilkkienkkahan tämä oli, ei kyllä lähelläkään kymppiä mutta helposti yli kasi. Hieno kokemus!



Loppupäivä menikin hiljaisemmissa merkeissä. Matalamman kielekkeen kärjestä löytyi pienempää ahventa ja näitä tuli tasureillakin. Isompiakin näkyi kaiussa ja päivän viimeisellä luukulla mahdollinen iso ahven jäi harmittavasti tärpin asteelle, Sen verran kutkuttava tunne jäi tuosta tärpistä että pakko käydä tsekkaamassa tuo mesta uudelleen!

Pari muuta reissua olen tehnyt toiselle järvelle, kartasta jo ajat sitten bongaamalleni syvän veden ympäröimälle selkäharjanteelle. Ensimmäisen reissun saldo paikalle oli pakolliset pari haukea ja muutama filekokoinen ahven. Löysin ahvenet kuitenkin taas liian myöhään, vasta iltapäivällä kahden aikoihin. Kalaa oli paikalla hyvin mutta otti oli kovin vaisua. Yhdellä reiällä oli yksi selkeästi isompikin ahven tarjolla mutta tämä reilusti yli puolen kilon, jopa kilon kala, ei tasuriin ottanut vaikka nousi pariinkin kertaan sitä tutkimaan. Seuraavan pilkkipäivän kohde oli lukittu jo jäältä pois kävellessä, tänne! 



Viime lauantaina olinkin aamuhämärissä jo jäällä ja suunnistin suoraan viime reissun pisteelle. Yllätys yllätys, eipä näkynytkään enää mitään! Ei ensimmäisellä, eikä toisellakaan reiällä. Taisi olla kolmas reikä kun hyvänkokoinen kala nousi pohjasta vähän irti, ei kuitenkaan tasurille asti. Lähdin hakemaan kaloja vähän sivummasta, paljon nimittäin jäi viime reissuilla vielä rei`ittämättä. Turha lenkki, ainoastaan silppua näkyi siellä täällä. Palailin aloituspaikalle ja samalla tein vähän ruokaa Trangialla. Kello alkoi olla jo ihan tarpeeksi ja oli viimeisen rutistuksen aika. Filekaloja näkyi parilla reiällä mutta en saanut näitä ottamaan. Kalaa oli tässä nyt selkeästi huonommin kuin viimeksi. Kävin tsekkaamassa vierestä 7 m patin ja nyt lähti munat padasta hauella ja silppuahvenilla. Pientä ahventa oli patin laella paljon, reunoilla näkyi muutama paksumpikin viiva mutta jäi vahva aavistus hauista. Hämärä iski taas nopeasti päälle ja jälleen kerran aika loppui kesken. 

Onneksi kohta pääsee taas, poltteet ja vieroitusoireet alkaa olla jo melkoiset!

-Juho M

maanantai 16. tammikuuta 2017

Kausikooste 2016

Kausi 2016 jää historiaan ehdottomasti tiimimme parhaana kautena koskaan. Siitäkin huolimatta että yhteenlaskettuja reissuja kertyi vähemmän kuin vuosiin. Tänä vuonna moni palikka vain syystä tai toisesta loksahti vihdoin ja viimein kohdalleen. Tavoitteita ja paljon opittavaa on toki vielä edessä eikä tässä lajissa koskaan tule täysin valmiiksi mutta tästä on erittäin hyvä jatkaa!
Hauessa syntyi uusi tiimin ennätys ja näytillä kävi myös ensimmäiset järvikympit, myös kuhassa tiimin ennätys siirtyi uusille luvuille, itse asiassa vielä useampaan otteeseen. Ahvenessakaan ei kauas ennätyksestä jääty. Määrissäkin isoja kaloja tuli kuluneella kaudella ihan mukavasti.
Ennätyksiä on aina hienoa rikkoa ja isot kalat sekä mahdollisuus niihin on toki yksi tämän homman suola, tavoitekin usein. Ainakin allekirjoittaneelle kuitenkin uusien paikkojen löytäminen ja uusien asioiden oivaltaminen oli kauden parasta antia. Oli myös hienoa opetella vanhoja paikkoja lisää, katsoa niitä eri näkökulmasta ja sitä kautta onnistua.

Alla hieman vuoden 2016 kulkua kuvina. :)

Tammikuussa pilkimme pelkästään ahventa painottuen suurille selkävesille. Suurin osa reissuista oli melkoista rämpimistä, tosin se ei johtunut lumesta. Jokainen kala oli kovan työn ja tuskan takana, yhden/kahden kalan päiviä kertyi ja välillä ei tullut sitäkään. Muutama nätti ahven saatiin kuitenkin kaivettua vuoden alkuun.

830 g
1150 g/43 cm
945 g/41 cm


940 g/41 cm
940 g/42 cm
Helmikuussa ei kovin paljoa jäille keretty, mutta siitä kehkeytyi siitäkin huolimatta upea kuukausi. Heti kuun ensimmäisenä päivänä Hannu teki sen mistä olemme pitkään haaveilleet, eli rikkoi maagisen kympin rajan järvihauella. Ja se menikin ihan reilusti rikki tuolla 11,8 kg/120 cm kalalla. Samalla syntyi meidän tiimin uusi ennätys. Juho R kävi helmikuussa pikkujärvillä ahvenia pilkkimässä. Kappalemäärät olivat ison ahvenen ongintaan tyypillisiä eli pieniä, mutta laatu korvaa tunnetusti määrän ja suurin ahven oli upea 1,52 kg/47 cm kala!

Hannu ja ensimmäinen järvikymppi, 11,8 kg/120 cm

Juho R ja vuoden suurin ahven, 1,52 kg/47 cm

Lihava suurhauki uudelta järveltä
Suurien selkävesien reilu kasisatanen
Maaliskuussa kävimme lähinnä haukia onkimassa eri järvillä. Karkeita +5 kg haukia tuli monelta eri järveltä ja kalaa tuli muutenkin ihan mukavasti, suurhauki kuitenkin oli usein tiukassa.
Yhdeltä järveltä Hannu sitten onnistui kaverinsa kanssa saamaan myös niitä suurhaukia. Parhaana päivänä suurhaukiraja meni rikki kuudella kalalla joista kolme ylitti maagisen kympin rajan. Huikea päivä! Kuukauden viimeinenkin päivä jäi mieleen ison kalan päivänä kun kahden suurimman hauen keskipaino oli +10 kg.


10,85 kg/116 cm
11,2 kg/112 cm


9,45 kg/109 cm
Huhtikuu alkoi räväkästi kun heti kuun ensimmäisenä päivinä täkyihin puri uudella järvellä kolme yli metrin haukea. Pari muutakin täkyreissua kerkesimme tehdä ennen kuin jäät menivät kuun alkupuolella nopeasti huonoon kuntoon Pirkanmaalla ja pilkkivehkeet vaihtuivat perhovapoihin. Merellä kerkesimme käydä muutaman kertaan ja hauki oli mukavasti purulla, isojakin osui useampia siimojen päihin. Kuukauden ehdottomasti hienoin hetki oli kun Juho R laittoi kuun loppupuolella tiimin enkat uusiin lukemiin 13,1 kg/110 cm paksukaisella.
Hannu avasi järvelläkin avovesikauden jo huhtikuun puolella toutaimen kalastuksen merkeissä. Päivästä kehkeytyikin ikimuistoinen kun toutaimet olivat aktiivisia. Päivän saldo oli 24 toutainta lähes neljän kilon keskipainolla.

Aprillipäivän 8,5 kg/107 cm
7,38 kg/105 cm





Avovesikauden avaus!

Hannu & 111 cm

Juho R ja yksi huippupäivän suurhauista

Hannun 115 cm
Juho R & 13,1 kg/110 cm, tiimin ennätys!


Hannu ja 4,5 kg toutain



Toukokuun alkupuolella kävimme Juho R:n kanssa viikonloppureissulla erämaajärvellä. Reissu oli ikimuistoinen vaikka karkuutinkin omalta osalta vuoden suurimman järvihauen. Kappaleita tuli tuolla reissulla hyvin ja metrikin meni rikki. Toukokuussa Hannu kävi järvillä jigailemassa ja tulostakin syntyi. Nättejä yli puolen kilon ahvenia tuli joka reissulla, suurimmat olivat seiskasatasia. Hannu teki myös muutaman kuhareissun ja jigiä puri muutama nätti kuha, joista suurin oli tiimin uusi silloinen ennätys 6,1 kg/85 cm. Vertsulla tuli myös toukokuun suurin hauki, 8,1 kg/105 cm.

Kudun jälkeisiä järvihaukia


Hannu & +3 kg jokikuha

8,1 kg/105 cm vertsuhauki

Hannun 6,1 kg/85 cm vertsukuha
Kesäkuussa reissuja kertyi meidän tiimille todella vähän. Hannu oli ainoa joka kävi suht normaalisti vesillä, muilla kalastustunnit jäivät vähille. Kuhat olivat kesäkuussa tiukassa mutta entuudestaan tuttu, todella haastava järvi palkitsi Hannun kymmenien tuntien ajelut järvellä kun vertsuun leipaisi juhannuksen tienoilla 5,52 kg/89 cm messinkikylki! Juho R kävi muutaman reissun ahvenia kalastamassa ja uudelta järveltä löytyikin parempia ahvenia, kilo meni rikki kahtena iltana putkeen täkyonkien.

Kymmenien tuntien yrittämisen tulos; 5,52 kg/89 cm!
Juho R & reilun kilon ahven

Heinäkuu oli vielä kesäkuutakin hiljaisempi. Jigaamassa käytiin, mitään kuvattavaa tosin ei tullut eikä blogiinkaan heinäkuulta jäänyt mitään kirjoitettavaa.

Elokuussa Hannu kävi järvillä kuhia vertsuttamassa mutta kohdekalat olivat todella tiukassa. Karkeita haukia sen sijaan löytyi syvien päältä ja parhaalla reissulla veneessä kävi kolme metrin ylittänyttä haukea, suurimpana 7,2 kg/107 cm välivesien kyntäjä.



Syyskuussa kerkesimme vesille jo reilusti kesäkuukausia enemmän. Hannu aloitti syyskuun väkevästi kun heti kuun alkupäivinä tuttu järvi palkitsi kovan yrityksen 5,45 kg/83 cm & 6,05 kg/85 cm kuhilla sekä 7,5 kg/111 cm hauella! Pari päivää myöhemmin Hannun kuhaenkka parani samalla paikalla lukemiin 6,2 kg/87 cm ja kirsikkana kakun päällä vertsukeppiä taivutteli vielä 9,1 kg/113 cm selkähauki. Syyskuussa hyppäsin itsekin parilla reissulla Hannun kyytiin. Uusi järvi osoittautui ihan hyväksi pajatsoksi ja antoi kahdella käydyllä reissulla useita nättejä kuhia ja haukia. Allekirjoittaneen vanha kuhaennätys rikkoutui näillä reissuilla kolmeen kertaan. Parhaaksi noteeraukseksi jäi 6,35 kg/90 cm joka oli samalla tiimimme silloinen ennätys. Kaikki kunnia kalasta kuuluu Hannulle joka vaikeana päivänä onnistui löytämään ison kuhan veneen alle, loppu olikin helppoa. :)
Hannu kävi pari muutakin uutta järveä katsomassa syyskuun aikana ja kaikista löytyi karkeampia kuhia ja haukia. Kaiken kaikkiaan +4 kg kuha tuli syyskuussa neljästä eri järvestä ja suurhauki viidestä eri järvestä. Hienoa kalastusta!

7,5 kg/111 cm
6,05 kg/85 cm

6,2 kg/87 cm

9,1 kg/113 cm

Suurkuhan vapautus

Ensimmäinen kuha uudelta järveltä, 4,25 kg

5,7 kg/87 cm

4,46 kg/79 cm

Rajumpi tärppi ;)

Hannun 112 cm vertsuhauki

6,35 kg/90 cm

Ensimmäinen kuha uudesta järvestä, 4,16 kg/75 cm

Upeat silmät kuhalla!

5,6 kg/87 cm

Se oli iso...

8,75 kg/109 cm

Lokakuun alussa kävimme Hannun kanssa vielä kerran kuhia vertsuttamassa. Uusi järvi lunasti kaikki odotukset kun keskikarkeiden haukien seasta Hannu onnistui löytämään ison kalan joka kelpuutti jigin välittömästi. Päivän ainoaksi kuhaksi jäänyt kala oli allekirjoittaneen sekä tiimimme uusi ennätys, 7,6 kg/91 cm.
Lokakuussa aloitimme vihdoin ja viimein haukihommat järvillä. Homma lähtikin oikein mukavasti käyntiin kun heti ekalla reissulla suurin hauki oli Hannun 7,6 kg/110 cm. Kävimme ahkerasti uusia ja vanhoja järvipaikkoja ja meininki oli hyvää oikeastaan joka paikassa. Tuli määrää ja niitä isojakin kaloja jotenkin yllättävän helpolla, niistäkin paikoista mistä niitä emme aiemmin ole onnistuneet saamaan. Alkoi tuntua siltä että se järvikymppi on nyt ihan kielen päällä. Vähän jäi kuitenkin vajaaksi, lokakuun suurin järvihauki oli Hannun 9,75 kg/110 cm. Lokakuu jää historiaan elämäni hienoimpana kuukautena kalastuksellisesti, enkkakuhan lisäksi kuun loppupuolella viikonloppu merellä tarjoili vielä uuden ennätyshauen, 12,1 kg/113 cm.

Tiimin ennätyskuha, 7,6 kg/91 cm!

Syksyn ensimmäinen haukireissu ja 7,6 kg/110 cm!

Paksu järvihauki, 9,25 kg/101 cm

Reilu kasi

Hannun 9,25 kg/101 cm, kyseinen kala kävi veneessä kaksi kertaa saman päivän aikana :)

Syksyn suurin järvihauki, 9,75 kg/110 cm

Allekirjoittaneen uusi enkka, 12,1 kg/113 cm

Tuhnukelin järvimetrinen



Marraskuussa kelit kylmenivät nopeasti ja jäiden tulo katkaisi lupaavasti alkaneen haukisyksyn. Vähän harmitti, juuri kun pääsi vauhtiin niin piti jo lopettaa. Jäät tulivat Pirkanmaalle heti kuun alussa ja pääsimme pikkujärville ahvenia pilkkimään ja haukia täkyonkimaan. Pilkkihommat lähti hienosti käyntiin kun omalta osalta talven ensimmäinen pilkkiahven painoi 695 g. Muista marraskuun ahvenreissuista ei sitten juuri kerrottavaa jäänytkään, ison kalan tapahtumat jäivät ainoastaan kaiun näytölle. Haukia kerettiin kuun alkupuolella käydä muutaman reissun verran onkimassa ja kalojakin tuli. Kappaleita ei hirveästi mutta metrin raja meni sentään pariinkin otteeseen rikki. Marraskuun puolivälissä lauha jakso hävitti jäät lähes kokonaan ja hetken aikaa Pirkanmaalla elettiin ikävää välikautta, ei päässyt tekemään mitään järkevää. Hannu lähtikin kaverinsa kanssa muutamaksi päiväksi merelle avovesille. Kalastuksellisesti vaikea reissu sai hienon päätöksen kun viimeisenä päivänä veneessä kävi kaksi suurhaukea, joista suurempi oli Hannun kaverin 10,5 kg/113 cm.
Marraskuun viimeisenä päivänä jäät olivat vahvistuneet sen verran että päästiin taas vihdoin ja viimein jäälle. Päivästä pikkujärvellä kehittyikin ikimuistoinen kun Hannun kolmen suurimman hauen yhteismitta oli mukavat 334 cm!

Talven ensimmäinen!

108 cm

Hannu & 117 cm pikkujärven hauki
Hannu ja avovesikauden viimeinen suurhauki

8,45 kg/110 cm
Joulukuussa kävimme lähinnä täkyonkimassa haukia eri järvillä. Meininki oli hyvää ja välillä tuntui että ihan sama mihin menee niin päiväkohtaiset kappalemäärät ovat +20 kpl ja metrin raja paukkuu. Kymppi alkoi taas kutittelemaan mielessä mutta vähän vajaaksi jäi, kuukauden suurin hauki oli Hannun 9,75 kg/105 cm tumman veden paksukainen. Muutenkin kyseinen päivä oli upea kun jäällä vieraili kaksi muutakin suurhaukea. Suurhaukia tuli joulukuussa yhteensä 9 kpl, neljästä eri järvestä. Kuun loppupuolella Hannu kävi selkävesillä ahveniakin etsimässä, ja löytyihän niitä. Filekalaa tuli reilusti ja suurin oli jo todella lähellä kiloa, 980 g. Samaan porukkaan osui kilon ylityskin joten isoa oli liikkeellä!

104 cm


8,35 kg/107 cm

Hannun 980 g pilkkiahven

Pikkujärven 9,75 kg/105 cm paksukainen!

Kasin reikä alkaa olla ahdas!

Aurinkoisen päivän kasi

Alla vielä vähän tilastoa kaikkien aikojen parhaasta kaudesta!

Hauet

+10 kg haukia 5 kpl (lisäksi meidän reissuilla kavereille osui 3 kpl +10 kg haukia)
Suurhaukia (+7 kg tai +100 cm) yhteensä 66 kpl
Suurhaukia 17 eri vesistöstä (meri on laskettu yhdeksi)
Viiden pisimmän hauen yhteispituus 581 cm
Viiden painavimman hauen yhteispaino 58,85 kg
+110 cm haukia yhteensä 18 kpl
Kauden suurin hauki 13,1 kg/110 cm

Kuhat

+5 kg kuhia 9 kpl
+75 cm kuhia 14 kpl, seitsemästä eri vesistöstä
Viiden suurimman kuhan yhteispituus 444 cm
Viiden suurimman kuhan yhteispaino 32,3 kg
Kauden suurin kuha 7,6 kg/91 cm

Ahvenet

+800 g ahvenia 10 kpl, joista 4 kpl +1 kg
+800 g ahvenia neljästä eri järvestä
Viiden suurimman ahvenen yhteispaino 5,79 kg
Kauden suurin ahven 1,52 kg/47 cm

Loppuun vielä suuri kiitos kaikille lukijoille! :)

-Juho M