perjantai 11. toukokuuta 2018

Vertsukausi auki!

Muutaman pikaisen reissun olen kerennyt käymään jäiden lähdön jälkeen ja nämäkin kerrat ovat olleet lähinnä vehkeiden säätelyä, näitä ei siis lasketa! :) . Viikonloppuna aukesi sopiva sauma ja pääsin vesille molempina päivinä. Ensimmäistä kertaa tälle kautta omilla laitteilla ja veneellä. Kohteeksi olin valinnut viimekaudella löytyneen järven mikä pitää sisällään mukavasti parempia kuhia, poltteet oli melkoiset kohteeseen ajellessa!


Kohteeseen saavuttua tapahtuu jotain tuttua, auto jumissa jo ennen kun vene on edes vesillä :D Metsästä löytyi muutama sopiva keppi renkaan alle ja tällä onneksi selvittiin liikkeelle. Ei muutakun vene järveen ja menoksi. Pitkään ei tarvitse luodata kun näytöillä alkaa olemaan vilskettä. Nimenomaan vilskettä, kalat löytyy aivan kalvon tuntumasta metrin syvyydestä ja ne ovat kovassa liikkeessä ja kaiken lisäksi karttavat vielä venettä ja jigejä.. Jokuisia tyhjiä arpoja ennenkuin löydän rauhallisemman kalan ja parin tarjonnan jälkeen se leipoo kiinni, varovasti ottaa ja en saa kalaa tartutettua. Ei ollut mikään jätti tämä yksilö. Matka jatkuu ja ongin monia vaikeita kaloja joilta en saa mitään positiivista reaktiota jigeihin. Väkisin sieltä täytyy se tärppi kaivaa, arviolta 5kg kuha iskee todella lyhyeen siimaan ja vastarin voimasta se käy melkein kokonaan pinnan yläpuolella, olipahan hauska tilanne :D Hetken kala ravistelee pitkin pintoja kunnes se irtoaa. Kauaa ei tarvitse pörrätä kun siiman päässä on taas eloa. Westinin slimteez värissä "realdeal" kelpaa kalalle puolitoista metriä veneen alapuolelta. Hetken kala menee pintoja pitkin kunnes saan sen ohjattua haavin pohjalle, komeeta! Tämä pallokala on kerryyttänyt painoa 6,4kg tuskin 80cm varteen.



 Myöhemmin löydän erään syvänteen kulmalta kasan parempia kaloja mitkä oleilee hieman syvemmällä, 4-5 metrissä. Kovin hääppöisellä otilla ne ei kyllä ole, kovalla väriruletilla sillointällöin joku kala nousee kuitenkin jigille. Lopulta siimanpäähän eksyy Twinteez 8" värissä "blackmamba" ja tämä tarjous saa välittömästi eloa kaikuun, hyvä nousu ja sit runtataan ja runtataan kovaa! Tiukka vastari ja kala aloittaa oman esityksensä, hetki kunnon myllytystä ja veneen kiertelyä kunnes saan ohjattua kalan haaviin, nyt on muuten ysikymppi! Ja niinhän se onkin, 91cm ja painoa tältä otukselta löytyy 9,4kg




Tämän jälkeen homma hieman rauhoittuu, kalat tuntuvat katoavan syvänpäältä johonkin, pakkohan ne jossain on olla.. Ei muutakun matalaa luotaamaan ja sieltähän ne kalat löytyy 3-4m syvyisestä vedestä ja aivan kalvosta. Syönti vaikuttaa kehnolta ja parin tunnin aikana saan yhden pienemmän kuhan, yhden varovaisen tärpin ja pari nousua, kaloja kuitenkin löytyi reilusti. Päätän vielä lähteä käymään samalla alueella mistä tuon ysin sain. Nopeasti löydän paremman kalan mutta ei inahda mihinkään! Kaivan "blackmamban" taas siiman päähän ja kohta tapahtuu! Välitön nousu ja sitä seuraa kunnon niittaus, kala kiinni! Kelan jarru on mennyt jumiin ja saan ihan tosissaan pitää vavasta kiinni kun kala kampeaa veneen alla :) Perus väännöt ja kala lepäilee haavissa, ihan nätti taas !

8kg / 87cm

Päivän ehdoton ottipeli, westinin Twinteez "blackmamba"

Tämän jälkeen homma rauhoittuu ja hetken vielä kalastelen tärpeittä ja sitten lopettelen tältä erää, olihan hyvä päivä!



Päivä nro2

Kohteeksi valikoitui uusi pienempi järvi mikä on jo pitkään pyörinyt mielessä. Otan aamulla ihan rauhassa ja liikkeelle lähden joskus 11 aikaan. 5-6 m/s tuulta lupailee iltapäiväksi joten ihan paras keli ei vertuisuilun kannalta ole, pakko päästä kuitenkin! Vene vesille ja pieni siirtymä selälle, täällähän käy vaahtopää! Ei muutakun luotaamaan, tuulen alta syvänteen päältä löytyy heti kaloja, vaikeaa on päästä päälle tässä kelissä varsinkin kun kalat on taas liikkeessä. Kauaa ei kuitenkaa mene kun alkaa tapahtua, ensin saan jyrkän nousun isolta kalalta, ei kuitenkaan ota! Saattoi olla ysikympin ylittäjä tuo, sen verta hyvältä näytti kaiussa. Tämän kalan perässä en kauaa pysy tuulen takia ja se hukkuu. Ei muutakun seuraava. Kauaa ei tarvitse luodata kun löydän toisen, aikasempaa pienemmän kalan. Hetken sahailen venettä päälle ja jigiä alas, kala reagoi heti ja lähtee nousuun, kohta saa westinin slimteez kyytiä, kova tärppi vavanmittaiseen siimaan ja taas mennään, pirteä kala laittaa hyvän matsin pystyyn ennenkuin saan sen haaviin koukattua, ihan kiva aloitus kala uudesta järvestä ! :)

7,6kg / 87cm, ottipelinä Slimteez 9" värissä headlight



Hetken vielä luotailen tuulen alla ja kaloja löytyy ihan kivasti, mutta sen verrain tuskaista hommaa että siirryyn tyynen puolelle syvännettä. Pidemmän aikaa luotailen tyynen puolta ja kaloja löytyy hyvin, kovin pieniä ovat kaikki löytyneet, sellaista 2-3kg kalaa. Pari varovaista tärppiä ja yksi kala käy näytillä. Jossain kohtia palailen tuulen alle kun en isompia muuaalta löydä. Hyvinkin nopeasti alkaa parempia kaloja näkymään, mutta ihan kaikkia ei pääse kunnolla onkimaan. Mitään järkeviä tapahtumia en näiltä saa. Jossain kohtia iltaa alla on taas parempi kala. Se ei kiinnostu parista ensimmäisestä jigistä, tarjoan sille samaista jigiä millä sain aikasemmin seiskan. Kohta tapahtuu jotain mikä hymyillyttää vielä pitkään, kaiku alkaa väreileen  rauhallisesti ja se lähtee nousuun, kohta kala ja jigi kohtaa ja sitten rysähtää mielettömällä  voimalla kun siimaa on tuskin puoltatoista metriä pihalla! Samalla voimalla vastapalloon ja kala onkin heti pinnassa ja vesi roiskuu! Nyt on muuten sit iso, kymppi?! Kala ottaa muutaman metrin siima pihalle ja jaa jää veeneen alle juromaan, nyt on kyllä kovat otteet kalalla, pari kertaa se käy pinnalla ennenkuin saan sen uitettua havaksen pohjalle. Kalaa irroitellessa tajuan vasta todellisen koon, nyt on pakko mennä enkat uusiksi. Käytän ensin kalan mitalla ihan jännityksen vuoksi, pituttaa löytyy 92cm, kala puntariin ja nyt viimeistään nousee hymy korville, havaksen vähennyksen jälkeen painoa jää 10,1 kg ! :)  Se on siinä!!




Parempiakin kuvia olisi voinut tulla, mutta ei anneta sen häiritä

Ihan liian helpolla se kympin kuha ei ole tullut ja tämä onnnistuminen tuntuu erittäin hienolta :) !
Yhtä kalaa vielä ongin hetken ja suuntaan rantaan hyvissä ajoin. Olihan taas hieno reissu!

Kahden päivän onkimisen saldoksi jää 7 kuhaa joista viiden suurimman keskipaino on 8,3kg. Tämän paremmin ei voisi kausi startata!

Nykyään tulee aktiivisemmin päiviteltyä instagramin puolella kalajuttuja, jos kiinnostaa niin ei muutakun seurantaan @ hannuv_westingfishing

-Hannu


keskiviikko 21. maaliskuuta 2018

Vähän ja pieniä!

Lähes kaikki ylimääräinen vapaa-aika on taas tässäkin kuussa tullut vietettyä rakkaan mutta niin kovin vaikean lajin parissa. Viime viikonloppuna tosin olin vain yhtenä päivänä jäällä, ihan hyvää teki vähän huilatakin kun on pari kuukautta painanut kaikki viikonloput sata lasissa pitkin selkiä. :)

Maaliskuu on jatkanut sitä samaa tuttua kaavaa kuin mitä koko talvi on täällä kotivesillä Pirkanmaalla ollut. Pitkiä päiviä, paljon reikiä ja kovaa yritystä mutta tulosta ei vain meinaa syntyä. Tiivistettynä ihan kauheeta puskemista! Tavaraa on todella vaikea saada välillä edes kaiun näytölle, ja tunnetustihan kalaa on kovin vaikea saada jos sitä ei ole. Oikeastaan vain yhden selän yhdeltä penkalta on löytynyt yksi pieni alue jossa on kalaa ollut useammallakin reissulla. Kuulostaako hyvältä? :D Tuonkaan mestan ahvenilla ei valitettavasti ole juuri nälkä ollut, ja saalis on jäänyt tältäkin paikalta 5-10 filekalaan per reissu. Isompaakin on tarjolla ollut mutta ylössaadut ovat hyytyneet reiluun 400 grammaan. Tyypillisesti kaikki päivän kalat ovat tuolta spotilta nousseet aamun ensimmäisen tunnin parin aikana, jolloin on hetkittäin ollut ihan mukavaakin kyttäysongintaa kun ahvenet tulevat välillä terävillä nousuilla hakemaan tasuria välivedestä. Mukavia piristysruiskeita vaikeaan talveen!


Pikkunättiä Pääevän foliosärjellä

Filekala hakee kevennetyn välivedestä

Täkyä on mutta missä ahvenet?

Sen verran tukkoista on meininki ollut jo pitkään, että jotain täytyy alkaa kohta keksimään. Kirkkaiden selkien 6-15 m vedet ovat olleet niin pirun kuolleita että mielessä alkaa jo kypsyä ajatus siirtymisestä mataliin alle 5 m vesiin. Korviin on kantautunut jo useammaltakin järveltä signaalia siitä että kaloja olisi löytynyt paljon normaalitalvia matalammista vesistä, jostain syystä. Tässä kun on tuntitolkulla tuijottanut tyhjää kaikua ja raapinut päätä naarmuille, on aika helppo jo alkaa uskoa tuohon sillä jossainhan niiden ahventen on pakko piileksiä! Joten ehkä jo seuraavalla reissulla säädetään Lowrancen herkkyyksiä vähän pienemmälle ja katsotaan syvyyskarttaa uusin silmin. Luovuttaa ei saa ja peliaikaa on vielä hyvin jäljellä tänäkin talvena!


-Juho M

perjantai 2. maaliskuuta 2018

Ahvenen pilkintää!

Vuoden vaihteen jälkeen olen laittanut lähes kaiken vapaa-ajan tuttuun keskitalven harrastukseen, eli ahvenen tasuriongintaan. Jäällä on siis tullut vietettyä aikaa niin paljon kuin töiltä on kerennyt, eli vähintään 2 pv/vko. Jäiden tulo meni tänä talvena myöhäiseen ja kala on tuntunut olevan ympäri Suomen huonolla purulla, ihmeellisissä paikoissa tai molempia. Omatkin reissut joita olen tehnyt vaihtelevasti yksin, Hannun tai työkaverin kanssa, ovat seuranneet samaa nuottia. Yhdellä sanalla, vaikeeta!! Kovalla työllä ja hakemisella on kuitenkin ajoittain ollut ihan kivoja valonpilkahduksia näkyvissa ja fileveistäkin on saanut heilutella useampaan kertaan. Himoittuja yli puolen kilon ahvenia ei ole kuitenkaan näkynyt toivotusti, ei siiman päässä eikä kyllä kaiussakaan. Alla muutamia tunnelmapaloja tammi-helmikuun seikkailuista:

Filekalat isoilta vesiltä



Vaikean päivän ainokainen, 425 g
 
Jigillä ronkittuja pikkunättejä
13fishingin mikrojigi pelasti tämän reissun

Talven parhaita kaikuja, tärppi vaan jäi uupumaan....
 
Pitkän päivän päätteeksi kalat löytyivät viimeisellä tunnilla, Pääevän P1 kuore kelpasi näille

Helmikuun viimeiselle viikolle oli lyöty panoksia jo vähän enemmän. Vapaita oli otettu töistä ja mökkiä varattu, tarkoitus oli pilkkiä Hannun kanssa neljä päivää putkeen. Kunnon flunssa-aalto on tiputtanut ihmisiä ympäriltä tasaiseen tahtiin viime aikoina ja kun Hannukin sairastui sopivasti reissua edeltävänä viikonloppuna, alkoi jo jännittää kuinka käy. Äijä saatiin kuitenkin kuntoon ja itse onnistuin kunnon lääke- ja vitamiinikuurilla väistelemään tautia joten fiilis oli väsynyt mutta onnellinen kun tynkätyöviikon jälkeen matkaan lähdettiin.

Meillä oli muutama hyvä kohde pyörinyt jo pitkään mielessä. Polaaripyörre oli tuonut kovan pakkasjakson, mukanaan seisovat ilmanpaineet ja kirkkaat kelit. Tähän kun lisättiin kavereilta saadut viime hetken kuulumiset niin vaikeaa kalastusta oli luvassa. Mutta vähästä ei lannistuta ja sillon kun vedetään niin vedetään täysillä! Kirkkaiden kelien takia hiottiin sotasuunnitelmaa kovalla kädellä uusiksi ja vaihdettiin kohteita astetta tummempiin vesiin ja jätettiin kristallin kirkkaat liemet odottamaan parempia aikoja.

Torstaiaamuna herättiin erittäin hienoon talviaamuun, edes -26 asteen pakkanen ei tuntunut missään kun oli nukkunut yön +7 asteisessa mökissä. Myöhäisestä saapumisesta johtun lämmittäminen jäi aika vähiin, samoin kuin yöunet. Kahvin ja paskan läpän voimalla jaksaa kuitenkin painaa vaikka Kuuhun joten ei tässä hätää ollut. Mökiltä lyhyt siirto selän reunalle ja pienen hakemisen jälkeen auto parkkiin. Sen verran hidas aamu oli että aurinko alkoi jo nousta puiden latvojen yläpuolelle kun jäälle päästiin. Täydellisessä hiljaisuudessa oli mahtavaa kävellä korkkaamattomalla selällä aamuauringon paisteessa. Maagisen hieno fiilis!

Vartin kävely aloituspaikalle ja alettiin kairaamaan syvänteen reunan suht tasaista kympin vettä. Kaloja alkoi näkyä heti ekoissa rei´issä, pieniä ja passiivisia tosin. Pari reikää eteenpäin tuli jo vähän sähköä kun iso ahven kävi kurkkaamassa Hannun tarjoamaa Silliä. Kala ei käynyt edes kunnolla kaiun keilassa eikä tullut tasurille asti, mutta merkki oli hyvä. Jäljillä ollaan!

Aamun ensimmäiset tunnit menivät nopeasti syvän päätyä kartoittaessa ja hienosta kelistä nauttiessa. Puoleen päivään mennessä saalis ei riemunkiljahduksia juuri aiheuttanut, itsellä munat padassa ja Hannulla n. 150 g ahven. Mutta tähän on tässä lajissa todellakin totuttu ja usko omaan tekemiseen oli nyt tapissa ja fiilis jotenkin todella hyvä. Eräällä reiällä alkoi vihdoin tapahtua, kun nätti ahven lähti tekemään jyrkkää nousua kolmisen metriä pohjan yläpuolella uitettuun Pääevän kuorekevennettyyn. Parin hutitärpin jälkeen sain erittäin varovasti ottaneen ahvenen tarttumaan ja vinttasin reissun, ja samalla talven ensimmäisen puolikiloisen jäälle. Ai että!

550 g

Sama reikä ei enää muita tarjonnut, joku pieni kyllä kävi vertsua härnäämäässä. Kohta kuului Hannun suunnalta lupavaa ääntelyä ja jo kaukaa näki että nyt vintataan vähän silppua isompaa kalaa jäälle. Juoksin paikalle ja 660 g erittäin kaunista järviahventa makasi jäällä. Pari yläfemmaa ja pikku fiilistelyt, mahtava startti uusilla vesillä!

660 g

Palasin takaisin omalle reiällä ja tein pari reikää ympäristöön. Ekalla reiällä ihan nätti kala irtosi pohjasta mutta tasurille se ei jaksanut. Toinen reikä viereen ja pohjanmuoto alkoi hahmottua, kartta kertoi vedenalaisesta harjanteesta mutta totuus oli toinen. Tässä oli syvän reunan tasangolla pienen pieni 10 m niippa jonka ympärillä tippui nopeasti tasaiseen 11 metriin. Seuraava reikä osui matalimman alueen reunaan ja hetken haravoinnin jälkeen Lowrance alkoi piirtää jotain erittäin kaunista. Paksu keltainen viiva lähti pohjalta tasaiseen nousuun ja painavaan rouhaisuun oli ihana tarjota vastaria. Kädet kävi ja päivän kolmas puolikiloinen oli jäällä, tällä kertaa 755 g kolliahven.
Tällä reiällä oli muitakin kaloja ja hetken kikkailun jälkeen seuraava nätti ahven halusi kammeta reiästä jäälle, tällä kertaa 595 g. Vielä joku pienempi kaveriksi, sitten hiljeni.



755 g/40 cm

Hannukin hiipi pikkuhiljaa lähemmäksi. Fiilis alkoi olla aika rentoutunut, jonkinlainen kalapaikka oli löydetty ja päivän kuudesta ahvenesta neljä oli jo +500 g. Tein uuden reiän kuumalle alueelle ja pudotin Pääevän P1 kuorekeposen muutaman metrin pohjan yläpuolelle. Hetken sai taas kauhoa tyhjää kunnes pohjan yläpuolelle alkoi piirtyä ohutta viivaa. Alkuun kala ei näyttänyt silppua isommalta, pian selvisi ettei kala ollut kuitenkaan kunnolla keilassa. Hitaasti ahven ui alle ja kaiku vahveni koko ajan. Kunnon reaktiota ei vielä tullut joten rauhallisesti pudottelin tasurin 1,5 m kalan yläpuolelle. Erittäin rauhallista keinuttelua, ja sieltä tulee! Hyvä pommi ja 705 g ahventa jäällä. Nyt on hienoa ongintaa, parasta A-luokkaa!

705 g

Jatkoin istumista tällä reiällä ja jonkun aikaa tyhjää ongittuani ilmestyi paljon edellisiä suurempi kala alle. Rauhallisesti käyttäytyvä suurahven kaipasi myös tasurin tarjoamista vähän lähemmäs. Sen verran leveä viiva lähti nyt tulemaan pilkille että alkoi kädet vatkaamaan jo valmiiksi. Hetken kala seurasi ihan tasurissa kiinni, varovainen kopsu ja sukellus..... Epätoivo meinasi iskeä ja tein hätäisen noston. Tämä on toiminut isolle ahvenelle ennenkin ja niin toimi nytkin, kala lähti uudelleen ja nyt vauhdista näki että kohta rytisee. Elämäni pisimmät kaksi sekuntia, kunnon lenkitys ja nyt alkoi tuntua jo raskaalta! Kohta putkesta ilmestyi erittäin toivottu näky ja piti jo vähän huutaa. Se on siinä, kilon ahven! Normirutiinit ja kalan mitoiksi selvisi 1230 g/45 cm, parin vuoden tauon jälkeen kilo rikki! Nyt alkoi homma jo riistäytyä käsistä ja takki olla aika tyhjä. Maaginen päivä!


1230 g/45 cm!


Pilkittiin vielä sen mitä pystyi, suurin polte ja nälkä oli kyllä tältä päivältä jo mennyt. Näin itse vielä yhden reilusti yli kilon ahvenen kaiussa ja Hannu vähän sivummalla toisen, joten oltiin selkeästi kuumalla alueella. Auringon alkaessa painumaan puiden taakse otettiin vielä kunnon loppurutistus ja kolattiin iso laikku pelialueella, tänne tullaan ylihuomenna! Erittäin hikisen urakan jälkeen kahlattiin kaikkemme antaneena autolle. Päivän saldo 8 ahventa joista 6 suurinta painoi yhteensä 4,45 kg. Varmaankin elämäni kovin pilkkipäivä! Eipä oo kaljakaan koskaan maistunut yhtä hyvältä kuin päivän päätteeksi mökillä. :)

Päivä nro 2  valkeni jälleen kirkkaana ja kylmänä. Ei lähdetty heti hullun kiilto silmissä eiliselle mestalle vaan meillä oli kartasta spotattu uusi mielenkiintoinen kohde tälle päivälle. Aikaa paloi siirtymään odotettua enemmän ja autopaikkaa sai hetken hakea joten ihan aamuhämärissä ei jäälle keretty. Matkalla aloituspaikalle vastaan tuli vanha railo, mutta nopea kopaisu kertoi siinä olevan vain silppua. Matka jatkui ja alunperin suunnitellulta aloituspaikalta, vajaan kympin harjanteelta alkoi löytyä jo kohdekalaakin, eli vähän karkempia ahvenia. Silppua oli kyllä vähän liian paljon joka paikassa mutta aivan pummi ei tämä paikka ollut sillä +500 g ahvenia näkyi useammalla reiällä, hetken aikaa molemmilla jopa samaan aikaan. Puremaan ei näitä kyllä millään saatu vaikka miten kaivettiin ässää hihasta.

Jäälle tuli pari tuttua ja neljästään tehtiin töitä pitkä päivä. Silppua oli luvattoman paljon joka puolella eikä isompia ahvenia löytynyt muualta kuin aloituspaikalta. Myöhään iltapäivällä Hannu sai vielä yhden erittäin hyvän nousun kun palasimme aloituspaikalle mutta tärppiin ei tämäkään tilanne päättynyt. Päivän saldoksi jäi tuttu setti, sormenmittainen ahven ja silppuahvenen seasta läväyttänyt 2,5 kg hauki. Mahtava päivä kuitenkin upeassa kelissä!

Ruokaa on!


Kolmanteen päivään oli erittäin kiva herätä, kohde oli ollut selvä jo edellispäivästä lähtien. Ensimmäisen päivän ison kalan paikalle laikkua onkimaan! Nyt oli erittäin hyvä tutina tästä hommasta ja tunnelmakin oli aika rauhallinen ja keskittynyt. Läppäkään ei lentänyt tuttuun tyyliin, molemmat taisi tajuta että nyt on aika timanttinen sauma mikä pitää hyödyntää. Aamuhämärissä rymyttiin laikulle, kairattiin reiät ja ruvettiin onkimaan. Pitkään ei tarvinnut tyhjää ruutua tuijottaa kun ensimmäiset isot kalat ilmestyivät näytöille. Passiivisia olivat mutta merkki oli hyvä, nyt ollaan tonteilla! Pienen hiljaisuuden jälkeen Hannu sai ekan kalan ottamaan ja nätti 635 g ahven läpsähti jäälle. Mahtava alku!

Omalla reiällä oli pitkään ihan hiljaista kunnes iso kala ui alle. Pudottelin luottokonetta, Pääevän P1 kuoretta tyrkylle ja kala reagoi heti. Jyrkkä nousu ja hyvä tälli. Sydän hakkasi ja paino siiman päässä kertoi että sopivan mittasta on. Kala jäälle ja tärisevin käsin kevennettyä irroittamaan, varmaan ysisatanen? Hannu tuli viereen katsomaan ja sanoi että kyllä se kiloinen taitaa olla. Siltähän se kyllä kieltämättä näytti ja punnaus sen varmisti, 1020 g. Voi morjens mikä aamun avaus! Nopeasti pari kuvaa kalasta, fiilistelemään ei nyt jääty sillä ikkuna oli nyt auki ja sitä ei ole varaa hukata!

1020 g/42 cm
 
Hyvin on pärjätty ilman toista vatsaevääkin :)

Omalla reiällä oli tuon kalan jälkeen vähän hiljaisempaa, yhden fileahvenen sain ottamaan mutta tyhjää näyttöä sai lähinnä tuijotella. Jostain syystä ei kyllä yhtään haitannut. :) Vähän matkan päässä Hannun reiällä oli välillä hyvää liikennettä ja oli ilo seurata kun homma toimi. Kuorevärisellä Eepen Seiskaplussalla ja isolla tapsipilkillä Hannu kaivoi aamun ikkunasta useampia ahvenia, parhaana 770 g.

Aamun ensimmäiset tunti kaksi olivat selvästi kuumimmat ja aamupäivällä auringon ollessa jo korkealla oltiin ongittu hetki tyhjää. Kalaa kyllä oli mestoilla mutta ei meinannut edes nousta pohjasta. Olimme katsoneet kartasta mielenkiintoisen mestan vajaan kilsan päästä mikä ekana päivänä jäi kokonaan käymättä. Päätimme lähteä sen tsekkaamaan ja palata laikulle uudelleen iltapäivällä. Parin tunnin lenkki uudella alueella tarjosi aika rauhallista kaiun näyttöä, yksittäisiä filekaloja näkyi ja Hannu sai yhden ongittua jäälle asti. Syvän reunassa näin yhden todella hyvän kalan mutta sille en tasuria saanut syötettyä. Laikku poltteli sen verran että kahden maissa palailimme sinne takaisin. Jotain piristystä olikin tapahtunut sillä Hannu onki nopeaan tahtiin Eepeläisellä useamman ahvenen joista suurin vajaa 600 g. Hyviä nousuja ja hyviä tärppejä, kala oli selkeästi aktivoitunut. Isompaakin oli mestalla ja yhtä Hannulle tarjottiinkin mutta harmittavasti kala rapsahti irti. Kyllä harmitti molempia, siinä se kilokala olisi ollut.... Pieni iltapäiväpiikki oli nopeasti ohi ja viimeiset hetket päivästä ongittiin tyhjää. Hannun karkuutus vähän kirveli ja latisti tunnelmaa mutta tyytyväinen sai päivään silti olla. Ahvenia pussissa 10 kpl, yhteispaino 5 kg.



Viimeiselle päivälle ei edes mietitty mitään muuta paikkaa, syönnit oli kuitenkin aika nollissa jolloin korostuu se että on erittäin tärkeää olla oikeassa paikassa oikealla hetkellä. Kelikin oli seisonut pitkään paikallaan, kala tuskin on mihinkään liikkunut joten mentiin edellispäivän laikkua sitkeästi onkimaan. Siinä on ainakin kalaa ja mahdollisuus on vaikka mihin. Kaveri lähti mukaan ja tarkoitus oli kolmestaan kytätä pientä spottia koko päivä. Tälläinen onginta vaatii sisua ja uskoa, mutta mikäs on kyttäillessä kun tietää että isoja ahvenia on alueella ja vieläpä määrässä.

Aamu sai aika hitaan startin, keli oli paljon pilvisempi mitä oli luvattu eikä kalaa näkynyt kaiussakaan toivotulla tavalla. Varmaan tunti oltiin ongittu kun paikka vihdoin lunasti odotukset. Hannun tarjoama Pääevän pikkukevennetty (mallia 75) kelpasi, sivusta katsottunakin näki että nyt on kalalla kokoa ja sen verran lähti miehestäkin jo ääntä että piti juosta paikalle. Nyt on kyllä iso! Kala oli erittäin pitkä mutta hoikka, kiloa sille huudettiin mutta vähän harmittavasti jäi alle, 965 g/45 cm. Upea ahven kuitenkin ja Hannulle hieno palkinto sitkeästä saman reiän onkimisesta!

965 g/45 cm


Jonkin aikaa ongittiin tyhjää, itse en kyllä juuri kaiussakaan nähnyt mitään. Hannu näytti meille muille vähän onkimisen mallia ja Pääevän pikkukepee kelpasi uudelleen. Jälleen pitkä ja hoikka ahven, tällä kertaa 875 g/43 cm. Sopivan mittasta, sopivan mittastaah!

875 g/43 cm
Loppupäivä meni tutulla kaavalla, Hannu onki tasaiseen tahtiin nättejä ahvenia reiluun 600 g asti, minulla ja porukan kolmannella jäsenellä oli vähän hiljaisempaa, taidettiin saada ahvenet mieheen. Isoja kaloja kyllä näkyi ja muutama nousu jätti aika ikävän nälän mutta ei riittänyt taidot tällä kertaa. Yksi rasian parhaista tasureistakin piti hauelle syöttää (R.I.P. sinivalko-oranssi Timky).

Neljä päivää kun on painettu sata lasissa niin viimesellä tunnilla voi jo ottaa vähän rennommin :)

Mahtava neljän päivän reissu, ja kalan tulon suhteen mentiin kyllä reilusti yli odotusten. Kappaleita ei tullut eikä niitä ongitukaan, mutta jos reissun kaloista lähes puolet on +500 g niin silloin on kyllä ongittu oikeissa paikoissa ja askeleet osuneet lankulle aika kivasti. Reissun top-10 oli lopulta melko mukavat 8245 g ja neljän suurimmankin keskipaino yli kilon. Kaikkien aikojen reissu!

-Juho M

maanantai 15. tammikuuta 2018

Jääkausi avattu!

Avovesikausi päättyi omalta osalta jo marraskuun loppupuolella jota seurasi tuskallinen kuukauden mittainen tauko. Todella kovan syksyn jälkeen ei poltetta avovesille enää juurikaan ollut ja jäitä sai odotella tänä syksynä todella pitkään.

Omalta osalta avovesikauden viimeinen  kala, Dexteriä purrut 101 cm järvihauki.

Vihdoin joulun aikoihin alkoi pienemmät järvet olemaan siinä mallissa että pääsi avaamaan talvikauden. Talven ensimmäinen kohde oli lyöty lukkoon jo ajat sitten, pieni matala sekä rehevä järvi joka jäätyy nopeasti ja haukikanta järvessä on todella vahva. Isojakin kyseisessä mestassa on ihan määrässä ja viime talven reissuilla pääsimme metrin paremmalle puolelle lähes joka kerta. Hannulla oli ikävästi töitä joten tällä kertaa kauden avaus piti tehdä yksin. Vähän jännitti jäätilanne, mutta oli sitä kuitenkin kymmenkunta senttiä kaikkinensa, toki suurin osa kohvajäätä. Vedet oli korkealla ja muutenkin kyseinen järvi on antanut kaloja parhaiten matalasta, jopa ihan kaislasta, joten aloituspaikaksi valitsin matalan 1-1,5 m syvän rehuperän keskustan järven ainoan syvänteen päästä.

Aamu ei tarjonnut montaa tapahtumaa ja suurin osa näistä päättyi hylkyyn. Talven ensimmäiset ismetehauet kuitenkin kävi jäällä ja olipa kyllä mahtavaa pitkästä aikaa! Syönti oli aamusta kyllä tosi nihkeää järven potentiaalin tietäen, mutta en viitsinyt siitä sen kummempia murehtia, kello pelastaa kyllä.

Hämärän päivän ainoa syöntipiikiksi laskettava ajoittuikin jälleen kerran puolen päivän kieppeille. Useita tapahtumia lyhyeen hetkeen, muutama hylky ja joku puikkari jäälle asti. Taas helähti kaiummainen vippa ja juoksujalkaa vavalle. Siima ei liikkunut mihinkääm, varovainen tunnustelu, on se siellä. Sitten lähdettiin kovaa kyytiä ja pääsin tarjoamaan vastaria juoksevaan siimaan. Kala ei vastaiskusta välittänyt vaan repi väkisin vielä 20 m narua pihalle. Sitten tultiinkin samaa kyytiä takaisin ja hetken aikaa luulin kalan irronneen, veivasin monta sekuntia tyhjää siimaa sisään. Hyvän matsin päätteeksi luukulla näkyi mukavan paksua niskaa ja pienen taivuttelun jälkeen ahkiossa lepäsi talven ensimmäinen metrihauki. Ahkiolla kala leiriin, nopea punnaus ja pari kuvaa.

Talven ensimmäinen suurhauki, 8,5 kg

En viitsinyt siirtyä vaan uskoin sitkeästi tähän paikkaan. Loppupäivä meni rauhallisissa merkeissä, vientejä kyllä oli mutta joko hauet hylkäsi syötin hyvissä ajoin tai irtosivat parin sekunnin pitelyn jälkeen. Vaikeita kaloja. Päivä loppui ihan liian aikaisin ja neljältä autolle päästessä oli jo aika hämärää. Ei ollut helppo päivä mutta tyytyväinen sai silti oll, kausi avattu ja vielä suurhauella!

Seuraavat reissut menivät vieläkin rauhallisemmissa merkeissä. Myöhäinen jäiden tulo, lumi jään päällä ja kaiken lisäksi synkät kelit tuntuivat pitävän haukien suut tiukasti kiinni. Neljän päivän sisään vedin historiallisesti kaksi päivää nollaa, saaden yhden viennin per päivä. Yhtenä päivänä uudelta järveltä sentään jotain, muutama todella matoinen hauki ja kasa vientejä päälle. Suurimpana n. kutosen kala.



Juuri ennen vuodenvaihdetta oli Hannulla pari päivää vapaata ja päästiin porukalla jäälle. Ensimmäisen päivän kohde oli selvä, lähdetään samalle järvelle mistä sain kasin mutta eri kohtaan, oli viime talven yksi kuumimmista kulmista vielä korkkaamatta. Aamuhämärissä arsenaali levälleen ja ekat kalat tulivat jo vapoja viritellessä. Vaikutti ihan hyvältä edellispäiviin verrattuna!

Aamun ensi tunnit menivät satunnaisia pieniä haukia irroitellessa. Tapahtumia tuli tasaisen harvakseltaan ja pari vähän karkeamman tuntuista rapsahti harmittavasti irti. Hyvä fiilis oli päällä ja vahva usko isoon kalaan oli ilmassa. Puolen päivän ikkuna teki sen taas ja ihan leirin vierestä tuli ison kalan vienti oldschool-settiin joka oli syötitetty elävällä ahvenella. Hannu pääsi väsyttelemään käsisiimalla kunnon lahnaimurin ahkioon. Niskaa oli vaikka muille jakaa ja edellinen ateria oli vielä tuoreena vatsassa joten 106 cm runko antoi vaakaan mukavat 9,62 kg lukemat!




Ison kalan jälkeen homma jatkui vanhaan malliin ja tapahtumia tuli tasaisen harvakseltaan sieltä täältä. Koska päivän tavoite eli suurhauki oli jo täytetty, uskalsi kokeilla peliliikettä ja tehtiin pari tuntia ennen pimeää vielä siirtymä järven syvimmän alueen tuntumaan. Loppukiri antoi pari hyvää pursketta mutta koko hyytyi vitosen tietämille. Päivän saldoksi loppujen lopuksi reilu 20 kalaa, joten aika jees päivä!

Seuraavana päivänä, uudenvuodenaattona, lähdettiin tsekkaamaan ihan uudelta alueelta uusi, Hannun spottaama mielenkiintoinen pikkujärvi, tai oikeastaan lampi. Aamuhämärissä mukavan kirkkaassa  kelissä onget järveen eikä ensimmäistä kalaa tarvinnut kauaa odotella. Päivä meni tasaiseen tahtiin vavoille juostessa, ei suurta tykitystä mutta ei myöskään tuskallisen hiljaisia tunteja. Huomionarvoista oli se että vaikka keppiä oli järvessä ihan reilusti niin vain tietyt vavat antoivat kaloja. Ehkä kalat olivat passiivisia eivätkä liikkuneet, ja yhden kalan otti sai muutkin innostumaan? Päivän saldoksi loppujen lopuksi parikymmentä kalaa, suurimman jäädessä 4-5 kg. Ihan kiva lutakko mutta kirsikka kakun päältä jäi uupumaan.

Lähes pari viikkoa tuli tuon reissun jälkeen itselle taukoa kalastuksesta joten poltteita oli kun viime lauantaina lähdettiin Hannun kanssa pitkään himoitulle järvelle. Paikalle, joka syksyllä tarjosi upeaa hauen kalastusta ja isoja kaloja. Aamulla haettiin ensin luvat ja siitä pienen siirtymän jälkeen jäälle. Otimme päivän kohdealueeksi syksyn perusteella yhden järven kuumimmista kulmista ja tärisevin käsin rupesimme virittelemään särkiä 2-8 m vesille penkkaan. Kone lähti vähän yskähdellen käyntiin ja ensimmäistä kalaa sai odottaa ehkä tunnin verran. Todella raju vienti ja vahvat otteet saivat jo sydämen hakkaamaan mutta kala olikin vain todella vahva n. nelosen kala.

Ennen puoltapäivää saatiin harvakseltaan tapahtumia ja muutamia keskikarkeita ylös. Luotto oli kova tähän paikkaan mutta iltapäivällä meininki muuttui vieläkin hiljaisemmaksi. Todella tiukka päivä, 9 kalaa kahteen mieheen ja suurin n. vitonen. Odotuksissa oli jotain ihan muuta mutta näin tällä kertaa. Täytyy ottaa kyllä uusiksi mahdollisimman pian, sen verran jäi nyt hampaankoloon!

- Juho M

keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Tankanneita haukia

Tuossa jäi kelien ja muiden sattumusten takia itseltä pari viikonloppua väliin järvikalastuksen osalta. Merellä tuli kuitenkin pitkästä aikaa käytyä pari reissua. Näiltä keikoilta ei juuri kerrottavaa jäänyt vaan reissut jatkoivat samaa kaavaa kuin viimeisen vuoden muutkin merireissut, eli toooodella vaikeaa kalastusta. Näköjään on vaan parempi pysyä kotikulmilla Pirkanmaalla ja kalastaa sisävesiä :)

Toissa viikonloppuna oli parin viikon tauon jälkeen saumaa heittää Hannun kanssa täysi viikonlopun setti ja käytiinkin pari paikkaa tsekkaamassa. Molemmista oli kokemusta ainakin yhden reissun verran joten ihan kylmiltään ei tarvinnut tällä kertaa liikkeelle lähteä.
Lauantaina 11.10. puskettiin aamuhämärissä lokakuussa löytyneelle uudelle spotille joka tarjosi silloin nihkeästä otista huolimatta ihan mukavaa hauen kalastusta ja kunnon patukkaakin tuntui tonteilla olevan. Aamulla kun vesille päästiin saimme hyvin nopeasti huomata että jälleen on se kuuluisa jumipäivä, näitä on tälle syksylle osunut todella paljon. Jostain syystä kunnon nappia ei vaan meinaa osua kohdalle. Hämärästä hämärään painettiin tälläkin kertaa, tämän hetkisillä päivän pituuksilla ei siis ihan hirveän montaa tuntia. Kappaleita kävi veneessä vajaa parikymmentä, suurimpana Hannun ihan viimeisessä valossa vertsulla ronkkima 101- senttinen. Toinen vähän tuota isompi, arviolta 105 cm kala karkuutettiin. Sellainen aika perus päivä, kalaa oli mestoilla hyvin, mutta syönti aamupäivän hyvin pientä valonpilkahdusta lukuunottamassa lähes nollassa. Suurhauki kuitenkin, eli ei yhtään huono!



Sunnuntaille vaihdettiin sijaintia reilusti ja siirryttiin paria napsua matalammille vesille. Hannun edellisreissu kyseisessä mestassa oli tarjonnut syksyn parasta lyöntiä joten nyt oli ehkä pienen pieniä odotuksiakin ilmassa. Hyvin nopeasti selvisi kuitenkin pelin henki, todella hengettömiä tärppejä ja pieniä kaloja. Edelliskeikan karkeat 5-6 kg kalat olivat enää pelkkä muisto.

Puolen päivän aikoihin tapahtui jotain ja saatiin vähän karkeampien kalojen suuta auki. Ensin tarjottiin molemmille samaa 7-8 kg kalaa mutta nämä jäivät vain muutaman sekunnin pitelyiksi. Toisella kertaa saatiin kalasta näköhavainto ja mieleen jäi suuri jälki kalan päässä. Hannu heitti vähän sivumpaan ja taas oli pötköä tarjolla. Nyt pysyi ja rajut päänravistukset kertoivat pitkästä kalasta. Äkkiä haavia esiin ja kylmän veden kangistama suurhauki lepäsi havaksessa. Laiha kala mutta mittaa on aika kivasti! Muutaman kuvan jälkeen 8,65 kg/113 cm sai vapautensa. Tuttu kala ennestäänkin, sama kala puri Hannun kumia edelliskerralla eri puolella lahtea. :)





Tuon kasin vapautettuamme emme kauaa ehtineet kalastaa kun omituinen näky pinnalla kiinnitti molempien huomion. Säikähdimme että äsken vapautettu kala oli noussut pintaan. Äkkiä veneellä viereen ja totuus selvisi. Nätti hauki makasi ihan pinnassa, järjettömän iso lahna vatsassa! Lahna oli niin iso ettei hauki meinannut pysyä edes pinnan alla. Oli helppo homma kauhaista kala haavilla lähempään tarkasteluun. Kalan päässä oli tuttu jälki, tämänhän me karkuutimme aikaisemmin! Olikohan hauki yrittänyt imuroida meidän shadeja jälkkäriksi, vai niellyt lahnan sen tilanteen jälkeen? Otimme kalasta pari nopeaa kuvaa ja päästimme kalan takaisin jatkamaan sulattelua. Vähän hapokkaalta kyllä näytti kalan meno ylisuuren välipalan jälkeen!



Loppupäivä menikin suht rauhallisissa merkeissä, pieniä kaloja harvakseltaan. Kappaleita lopulta vajaa parikymmentä, joten ihan kohtalainen päivä kun metrikin paukkui. Tsäänssiä oli kyllä parempaakin, kalan otti vaan oli tämän syksyn taattua laatua eli todella huonoa.

Viime viikonloppuna heitettiin taas täysi setti, nyt oli kova polte vesille sillä keliennusteiden perusteella kyseessä saattaisi olla syksyn viimeinen viikonloppu järvillä. Hioimme viikonlopulle hyvän suunnitelman ja tutulla kahden paikan taktiikalla lähdettiin liikkeelle, samaa paikkaa ei kyllä jaksa kalastaa kahta päivää putkeen vaikka olisi millainen pajatso kyseessä. :)

Lauantaina painettiin paikkaan jossa kävimme kerran pari vuotta sitten. Silloin ei ihmeitä saatu, mutta paikasta jäi todella hyvä fiilis. Viime syksynä piti jo käydä antamassa paikalle uusi mahdollisuus mutta jäät katkaisivat kauden ikävästi kesken. Nyt oli se hetki kun piti ottaa paikasta koppi, kohta jäät katkaisee kauden taas. Fiilis oli heti aamusta todella hyvä, tästä tulee hyvä päivä! Koko kohdealue oli ihan täynnä särkikalaa ja hauetkin tietysti oli siinä liepeillä, mihin sitä ruokapöydästä lähtisi. Aamun hämärässä saatiin heti nopeaan tahtiin muutama nätti nelosen hauki jotka latasivat aika ihanalla raivolla vieheeseen.

Hyvästä startista huolimatta aamupäivällä koettiin pitkä hiljainen jakso. Kalattomuutta kesti ainakin pari tuntia, sinä aikana oli tärpitkin tiukassa. Homma pysyi kuitenkin hyvin kasassa, uskottiin omaan tekemiseen ja edelleen oli se fiilis siellä korvien välissä, palkinto tulee vielä. Moni varmasti tietää tuon fiiliksen, joskus sen ihan "tietää" että tänään tulee iso hauki. Hieno fiilis jota ei ihan joka päivä koe, mutta silloin kun tuo fiilis tulee niin se kyllä harvoin pettää. :)

Yhden aikaan päivällä se vihdoin tapahtui. Pitkän hiljaisuuden jälkeen, kipparin vapaan brutaali tärppi ja keulamiehellekin oli heti selvää mitä tapahtuu. Vilkaisu vapaan kertoi kaiken, nyt on iso! Hannu pakotti kalan varmoin ottein hollille, pikku heilautus ja siellä lepää!!! Aivan uskomattoman hieno fiilis, aivan helppo suurhauki haavissa, paikasta jota ollaan pitkään pyöritelty mielessä ja visioitu! Parit yläfemmat ja haavista kaivettiin kuviin hyvin syönyttä haukea 107 -sentin verran, painoa kalalta löytyi melko mukavat 9,5 kg. Todella upea hauki!




Ison kalan jälkeen ikkuna ihan vähän raottui ja saatiin vähän sivummalta useampia kontakteja lyhyeen hetkeen. Parhaana n. vitosen kala joka rajuilla otteilla herätteli jo toivoa jostain suuremmasta. Hannu pyöräytti veneen takaisin ison kalan antaneelle reunalle ja sieltä löytyi toinenkin. Pystysuunnassa tarjottu tumma Westinin Twinteez oli tälle kalalle liikaa. Tärppiä seurasi todella raaka spurtti ja ihan alkoi jo jännittää. Iso on, mutta kuinka iso? Hyvän matsin päätteeksi päästiin kaapaisemaan kunnon syöttöporsas haaviin, ei ole ehkä metriä mutta painaa! Paksukaisen mitoiksi selvisi 7,2 kg/97 cm. Kalan malli kertoi hyvää, nyt ollaan mestalla!



Kala oli selvästi aktivoitunut sillä kohta kipparin vapa oli taas mutkalla. Kala ei alkuun vaikuttanut peruskalaa kummemmalta. Veneen vieressä kala kuitenkin paljastui ihan nätiksi ja tuli kiire kaivaa haavia esiin. Sen verran kiire että oma setti päätyi laidan kautta järveen. Kaikki päättyi kuitenkin hyvin, kerkesin kauhoa vavan käteen ennen sen katoamista sameaan veteen ja sain vielä kurotettua kalan haaviin. Jälleen todella paksu hauki haavissa!

7,1 kg/95 cm

Iltapäivän viimeinen tunti meni vähän rauhallisemmissa merkeissä. Pari kalaa vielä kävi veneessä joista toinen +5 kg. Upea päivä ja visiot osuivat hienosti kohdalleen. Viitisentoista kalaa, joista kolme +7 kg. On ollut huonompiakin reissuja!

Sunnuntaina oli vuorossa mahdollisesti kauden viimeinen järvireissu. Nyt oli jännää sillä kohteeksi valitsimme syksyn kuumimman paikan, alla oli kaksi reissua kyseiseen paikkaan ja molemmilla kerroilla saimme rikottua suurhaukirajan neljästi. Todella tulinen paikka! Vaikka järvi oli tarjonnut A-luokan hauenkalastusta, edellisestä reissusta tuonne oli silti jo yli kuukausi aikaa. Mielenkiintoisia paikkoja on niin paljon ettei kaikkea meinaa keretä tekemään!

Aamuhämärissä vene vesille tyyneen ja vähän sateelta haiskahtavaan keliin. Vesi oli todella korkealla, onneksi hauet löytyivät sieltä samoilta alueilta kuin aiemmillakin reissuilla, syöttiparvien ja järven syvimpien alueiden liepeiltä. Pari pientä haukea saimme aika nopeasti mutta jälleen tuntui olevan suu ihan kiinni. Vertsuvapa on tämän syksyn reissuilla ollut usein se ase jolla on saanut vaikean päivän käännettyä voitoksi. Niin nytkin. Kippari näytti jälleen maagisen taitonsa ja kaivoi veneen alle vitosen vedellä pohjassa makaavan ison hauen. Siihen oli keulamiehen helppo tarjota 8" Twinteeziä. Pari varovaista uittoliikettä, rauhallinen nousu ja jäätävä imaisu. Vastarin jälkeen oli heti selvää että nyt on kalalla kokoa, tuli ihan kiire löysätä jarrua ekaan spurttiin. Pari kaarrosta pohjia pitkin ja sain pumpattua kalan suoraan Hannun tarjoamaan haaviin. Ai s*****a, se on kymppi!!! Pitkästä aikaa tärisi kädet ihan kunnolla kun irrottelin kalaa haavissa. Punnitukseen paksukaista nostaessa ei mieli muuttunut, nyt painaa! Salteria esiin ja se on siinä, 10,2 kg! Ruokapöydässä oli viihdytty ihan kohtuudella eikä tankanneella kalalla ollut pituutta 107 cm enempää. Upean raamikas hauki.




Loppupäivästä ei ihmeempää kerrottavaa jäänyt. Kala oli koko päivän ihan suu kiinni, kymmenkunta kalaa kävi ylhäällä. Kymppiä peesasi pari kutosen kalaa ja yksi ehkä vitonen, joten ihan nättiä kalaa taas. Mahdollisuuksia oli kyllä vaikka mihin mutta päivän muut ison kalan kontaktit jäi seurioiden asteelle. Tuolla kun rävähtää ikkuna joskus auki niin se on menoa! Paljon ollaan järviä kierrelty ja monenmoista nähty, mutta tämä on kyllä todellinen superjärvi! Ihan jännittää jo ensi kausi tuolla, ja kai sitä pitää talvellakin vähän käydä kokeilemassa. :)

Hetki sitten vielä näytti että avovesikausi olisi nyt tässä, mutta vielä saattaa olla sauma lähteä viikonloppuna!

-Juho M