perjantai 16. kesäkuuta 2017

Kolme päivää järvillä

Vihdoin koitti kauan odotetun reissun vuoro kun tiimikaveri Juho R saapui vieraakseni Pirkanmaalle kolmeksi päiväksi. Edellisestä yhteisestä haukireissusta oli jo vierähtänyt yli vuosi aikaa, joten fiilis oli aika korkealla kun kalapäivää edeltävänä iltana teimme suunnitelmia ja viime hetken virityksiä.

Tarkoituksena oli kalastaa kolme päivää järvillä, kaksi päivää haukea ja yhtenä mahdollisesti kuhaa.
Ensimmäisen päivän kohteeksi olimme valinneet uuden, mielenkiintoisen pikkujärven joka sisälsi paljon eri tyylisiä paikkoja ja todennäköisesti vahvan haukikannan.  Fiilis oli siis hyvä kun aamupäivästä vesille lähdettiin, vaikka keli ei ollut todellakaan paras mahdollinen. Vettä tuli välillä enemmän ja välillä vähemmän, ilmanpaineen romahtaessa kuin pankkitilin saldo. Tuulikaan ei apuja tarjonnut vaan lähes tyynessä kelissä jouduimme kalastamaan koko ensimmäisen päivän. Järvi oli todella monipuolinen eikä ennakkotietoa ollut joten liikuttiin paljon jotta saataisiin jonkinlainen kokonaiskuva järvestä. Suurin osa päivästä heitettiin matalia alueita ja vaikeista olosuhteista huolimatta kontakteja tuli ihan hyvin. Joku tapahtuma tuli myös syvemmältä uistellen. Päivän saldo oli lopulta 32 veneessä käytettyä haukea joka oli ihan hyvä olosuhteiltaan erittäin vaikeana päivänä. Isoa ei ylös asti saatu, kerran pääsin pitelemään lyhyeen siimaan iskenyttä suurhaukea. Olo oli illalla kotiin päästessä märkä ja kaikkensa antanut eikä unta juuri tarvinnut houkutella.


Päivä nro 2 valkeni keleiltään hyvin edellisen kaltaisena, eli märältä näytti taas. Nyt oli kuitenkin tuulta joten siinä mielessä oli jo vähän odotuksiakin edellisen päivän jälkeen. Päätimme poistua tutulta ja turvalliselta Pirkanmaalta tekemällä pitkän siirtymän Keski-Suomen haukivesille. Aamupäivästä vesille lähtiessä fiilis oli hyvinkin odottavainen, sellainen kiva tutina oli päällä. Tätä on vaikea selittää mutta moni varmasti tietää mistä puhun.
Edellisen päivän kurkkumeininkien jälkeen meillä oli tälle päivälle kaksi tavoitetta, saada 18 haukea jotta saadaan reissulle asetettu 50 kalan raja rikki ja toisena sekä tärkeämpänä tavoitteena suurhauki joka edellispäivänä jäi vielä puuttumaan.

Ensimmäiset ankkuripaikat olivat vielä suht hiljaisia, joitakin pieniä yksittäisiä haukia sekä tärppejä. Oltiin kyllä ehkä vähän kuumimmasta sektorista sivussa mutta kukapa sinne nyt heti ryntäisi? Ensin pitää tietysti hakea vähän tatsia B-sektorista. ;) Kalastimme todella tarkasti ankkurista joka ikiseen hetkeen keskittyen. Kaikesta näki että nyt oli tosi kyseessä, keskittyminen ja fiilis olivat aivan tapissa. Hieman mutkitellen laskimme ankkuria ja pikkuhiljaa lähestyimme kuumaa aluetta. Tapahtumatkin lisääntyivät sitä mukaa ja yksi ankkuripaikka antoi jo useamman hauen putkeen. Tsädipakin kaivaminen kannatti ja sieltä siiman päähän tiensä löytänyt vähän spessumpi chartti-violetti Isluren Pikeon tuntui kelpaavan kaloille mukavasti, klikkeriin tuli lukua tasaisen varmasti.

Oli jo päivän ties kuinka mones ankkuripaikka kun iltapäivällä kolmen aikoihin rysähti. Yhtä yllättäen kuin aina ennenkin mutta hereillä oltiin ja vastari lähti saman tien. Heti ensimmäisistä potkuista ja pintaravistuksista tiesi että jotain aiempia puikkareita reilusti suurempaa sieltä on tulossa. Kala saatiin haaviin suht helposti ilman suurempaa dramatiikkaa ja oli tuuletusten aika. Sen on pakko olla kyösti! Yläfemmat läpsyi ja veneeseen raivattiin tilaa. Todella upea, tyhjävatsainen mutta raamikas hauki joka 110 cm varrellaan antoi punnittaessa mukavat 10,4 kilon lukemat. Nopeat kuvat ja kala takaisin. Fiilis oli mahtava, usko omaan tekemiseen palkittiin jälleen kerran, nyt palkintona oli elämäni toinen järvikymppi!



Joskus aiempina vuosina tuon kalan jälkeen olisi varmasti istuttu tunti penkillä tyhmä virne naamalla mutta sen verran ollaan opittu että silloin pitää takoa kun rauta on kuumaa! Kahville kerkeää kyllä  myöhemminkin, nyt pitää yrittää sillä ison ikkuna voi olla vielä auki! Muutaman heiton päästä tulee jälleen ihan mielipuolinen tärppi ja vastaria seuraa raivokas myllytys pinnassa. Harmittavasti tämä iso kala irtoaa pinnassa ravistaessaan. Jos ei ollut kymppiä niin ei ainakaan kaukana!

Iso on selkeästi napillaan ja jännityksellä lähdemme katsomaan mitä seuraava ankkurointi tarjoaa. Pienen siirron jälkeen ankkuri lasketaan rauhallisesti pohjaan ja keskittynyt hammerointi jatkuu. Joku puikko taitaa tulla alkuun ja sitten on taas ison vuoro. Heittämäni papukaija-värinen Bikmäkki kelpaa ja pitkään stoppiin niitataan ankarasti muutaman metrin päässä veneestä. Keulamies vinssaa äkkiä oman pyydön sisään ja kaivaa kumihavasta käteen. Selkeä kymppiluokan kala taas kiinni ja sydän on jälleen kovilla. Kala kampeaa rajusti veneen alle, mutta ei mahda mitään Svartzonkerin Signaturelle ja haavissa lepää pitkä hauki. Olo on epätodellinen enkä meinaa uskoa silmiäni kun vaaka kertoo kalan painoksi 10,3 kg! Mitä täällä tapahtuu? Tämä on edellistä paljon hoikempi ja pää on todella iso. Mittanauha kertoo samaa ja luvuksi saadaan tasan 120 cm. Elämäni toisiksi pisin hauki!



Parit pikaiset pönöt, kala takaisin ja homma jatkuu! Vähän tekisi mieli jo istua vetämään henkeä mutta ei taida pystyä ihan vielä! Tämä ankkuripaikka ei muita kaloja enää anna joten ankkuri ylös ja jälleen pieni siirto. Juho R heittää keulasta läpällä että "mennään taas sen seuraavan ison luo".
Pajatso alkaa olla tässä kohtaa jo aika tyhjä, mutta pitäähän sitä vielä yrittää! Tapahtumia ei tästä uudesta ankkurista ala kuulumaan ja kysyn keulamieheltä että uskaltaisikohan kokeilla Islurea? Chartti-violetti Isluren Pikeon on selkeästi ollut päivän kone mutta ollut nyt hetken aikaa jäähyllä. Kokeilemallahan se selviää joten ei muuta kun toinen setti käteen ja vetoja.
Tokalla heitolla rysähtää ja kunnon kala on taas kiinni. Iso hauki pintoo kaukana veneesä ja sekoaminen on erittäin lähellä, kala näyttää ja tuntuu todella isolta! Juna lähtee tulemaan syvällä venettä kohti ja tärisevällä äänellä sanon kaverille että nyt on pakko olla tosi iso! Kala ei selkeästi tykkää veneestä ja painaa syvällä suoraan veneen ohi kiskoen samalla 10 m siimaa kelalta. Nopea suunnan muutos ja sitten ollaankin menossa jo veneen toisella puolella. Kala on todella vahva eikä tykkää käskytyksestä yhtään ja pian käy se mitä eniten pelkään, kala painaa jarrutuksista huolimatta ankkurinaruun ja sotkeutuu sinne. Sydän varmaan pysähtyy hetkeksi kun tartun ankkurinaruun ja yritän nostaa sitä. Samassa siima lähtee juoksemaan mutta on edelleen ankkurinarun ympärille sotkeutuneena. En saa sitä selvitettyä joten lopputaistelu käydään neljän metrin käsisiimalla. Kala ei olekaan ihan niin iso kuin alunperin vaikutti mutta melkoinen paksukainen! Olen ihan varma että tämä tilanne päättyy kalan voitoksi, siima ankkurinarussa ja pirteä kesähauki neljän metrin siimassa. Yritän vetää kalaa lähemmäs jolloin se innostuu ja lähtee ilmojen teille. Juho R on hereillä haavin kanssa ja nasauttaa kalan ilmasta havakseen. Jonkun verran tulee lätkää seurattua mutta täytyy sanoa että vuoden hienoin koppi oli siinä! :D Nyt on tosi paksu hauki haavissa ja mittaukset kertovat samaa, 9,85 kg/106 cm! Jäätävä sikaniska, huhhuh!



 Nyt alkaa olla jo liikaa yhdelle päivälle ja meinaa huono olo jo tulla tästä ryöpytyksestä. On aika istua alas ja vetää vähän henkeä. Ei tätä meinaa uskoa millään todeksi vaikka sitä miten pyörittelee. Ihan käsittämätön päivä!

Ison ikkuna sulkeutuu kuten usein ennenkin ja loppupäivä menee paljon rauhallisemmissa merkeissä. Pieniä haukia tulee sieltä täältä harvakseltaan, isot pitävät suun kiinni. Myöhään illalla keulamiehellä seuraa vielä iso kala jättäen muhkeat pyörteet kalastajien ihmeteltäviksi. Heitämme ihan tappiin asti ja vasta puolen yön aikoihin lähdemme ajelemaan rannasta kotia kohti. Päivän tavoitteet saatiin täyteen, klikkeriin saatiin lukemaksi 19 ja metri rikki siis kolmesti. Hurja päivä, samanlaista ei välttämättä osu enää toista kertaa!

Reissun kolmantena päivänä oli rajallisesti aikaa ja pajatso edellispäivästä johtuen sen verran tyhjä että päätimme lähteä lähijärvelle jigaamaan kuhia. Kohdekaloja löytyikin tutuilta paikoilta mutta taidettiin olla vähän huonoon aikaan liikkeellä kun kontaktit jäivät varovaisiin tärppeihin. Muutama pieni hauki sentään pelasti mp:ltä.

Kaiken kaikkiaan upea kolmepäiväinen, nämä on aina hienoja reissuja! Kiitokset vielä Juho R:lle seurasta, oli maaginen reissu!

-Juho M

tiistai 6. kesäkuuta 2017

4.6. Iltaikkuna pelasti

Sunnuntaiksi oli sovittu haukipäivä Hannun kanssa. Vielä pari päivää ennen h-hetkeä Hannu pelotteli kuhilla kun ennusteet näytti aika olemattomia tuulia. Onneksi tuuliennuste nousi koko ajan ja lähdettiin lopulta kuningaskalan perään eikä mitään vällärikuhia etsimään. ;)

Hannulla oli rankka yö takana joten kiirettä ei vesille ollut, ja aurinkoinen kelikin kertoi että mieluummin panostetaan sitten iltaan. Joten tutulla viivelähdöllä puolen päivän jälkeen vene perään ja nokka kohti erästä järveä. Rannassa normikuviot, veneen raahaus pellon poikki, kamojen roudaus, yhdistelmän parkkeeraus tien laitaan jne. Niitä ikäviä perushommia mitkä pitää tehdä ennen kuin vesille pääsee. Sen verran ollaan tätä rumbaa jo harrastettu että homma alkaa sujumaan jo aika vauhdikkaasti! :D

Aurinko paistaa lähes pilvettömältä taivaalta ja tuulikin tyyntyy vesille päästessä lähes kokonaan. Hieno keli mutta enteilee vaikeaa kalapäivää. Hannu lyö siiman päähän uutta XL-Snäkkiä ja poimii ekat tapahtumat kun itse säädän vielä välineiden kanssa. Pääsen itsekin heittämään ja samantien eka tärppi. Pieniä on kalat mutta alku on hyvä. Jopa liiankin hyvä? Niinhän siinä käy että hurjan viisiminuuttisen jälkeen homma menee hyvinkin vaikeaksi ja seuraavat ankkuroinnit tarjoavat lähinnä tyhjää. Yksi kurkku sentään herättelee horroksesta lyömällä todella kovaa kaukaa veneestä. Hetki myöhemmin saadaan päivän ensimmäinen isomman kalan havaintokin kun metrikala seurailee rauhallisesti veneen viereen mutta pyörähtää heti pois. Todella arka seurio eikä kalaa olisi ilman aurinkolaseja edes nähnyt.

Siirtymän aika ja hetkeksi kumit perään. Uistelukalaa ei kuulu ja jatketaan heittämistä. Hiljaista on alkuun, todella hiljaista. Ei näy pieniäkään missään. Kunnes yhtäkkiä kova pommi herättää unesta. Tärpistä voisi kuvitella jo jotain isompaa olevan tuloillaan mutta normipuikkohan siellä vain on. Tälläkin kalalla on todella pahoja henkilökohtaisia ongelmia ja väkivaltaisesti avaa lukon ja ravistelee kumin irti perukkeesta. Kiitooooos! Onneksi rigi pysyy vielä lukossa eikä kala saa huulikorua itselleen.

Hetken matkaa eteenpäin ja hieman unelias tunnelma sähköistyy kun tapahtumia alkaa yhtäkkiä tulla. Ensin muutama normikala ja sitten on Hannulla vähän parempi kala kiinni. Ei vielä suurhauki mutta hieno kala vaikealle päivälle, paksuniskainen +4 kg hauki. Jatketaan tarkkaa kalastusta ja vielä muutama kontakti tulee lyhyeen hetkeen kunnes järvi taas kuolee.

Kello alkaa olla jo paljon ja olo hieman ryytynyt, pitkä päivä aurinkoisella järvellä on tehnyt tehtävänsä. Uskoa ja aikaa on kuitenkin vielä joten kovalla sykkeellä jatketaan, ei olla niitä jotka ensimmäisenä luovuttaa. Siirrymme kokeilemaan hieman uutta kulmaa ja annamme veneen liukua kevyessä tuulessa. Heitän kultahileistä Isluren Pikeonia ja yhdellä heitolla lähellä venettä sitä tökkäistään. Juuri sellainen olematon, todella kevyt kopsautus jonka saattaa välillä laittaa oman kuvitelman piikkiin. Olikohan kuitenkaan kala? Kumi oli sillä hetkellä ihan heinätupsun vieressä, ehkä se vaan kolahti siihen? Paikotan kuitenkin  ja muutama sekunti myöhemmin on sydän todella kovilla. Kumi tulee veneen viereen ja sitä seuraa JÄÄTÄVÄ hahmo. Siinä se on nokka kiinni kumissa, tuijottaa 2 sekuntia ja pyörähtää takaisin. Sanon heti Hannulle että "nyt seuras ihan v*tun iso hauki!" Kippari luulee että heitän läppää mutta kun samalla pintaan ryöpsähtää kalan jäljiltä kunnon kuohut, muuttuu ääni kellossa välittömästi ja lähes kuiskaten lausuu "laitetaan ankkuri tähän". :D Kädet ja jalat tärisee, uskaltaakohan heittää enää? Ja joku nyt kuitenkin miettii että miten iso se sitten oli? Sanoisin että yksi suurimpia haukia mitä olen koskaan nähnyt. Merellä olen kerran nähnyt saman kokoluokan kalan, järvellä tuskin koskaan. Edellisreissun 12 kg+/122 cm ei ainakaan tätä pienempi ollut. Ihan järkyttävän iso hauki! Pää oli kuin pistolapio, paitsi että paljon isompi.

Tätä kalaa ei tietenkään enää tavoitettu mutta uskoa tekemiseen oli taas saatu ja homma jatkui uudella innolla. Ja yhtäkkiä tapahtui jotain. Tärppejä! Niitä alkoi tulla, oikealta ja vasemmalta. Pieniä kaloja, mutta kuitenkin. Isluren Pikeon oli liekeissä, sitä revittiin tasaiseen tahtiin. Erään heitolla oliivi-oranssia Islurea lähdettiin vihdoin kuskaamaan ison kalan otteilla. Pintaan kohonneet traktorinrenkaat sekä todella vahvat otteet siiman päässä saivat jalat tärisemään ja sydämen hakkaamaan. Oisko jopa kymppi? Ihan niin iso se ei sitten ollut mutta ihan nätti kala siellä haavissa lopulta lepäsi. Iso kala mutta niin kovin pieni edellisreissun kaloihin ja etenkin siihen yhteen seuranneeseen verrattuna. 7,9 kg/109 cm oli tämän hauen mitat. Hieno palkinto kuitenkin sitkeästä yrityksestä!


Heti seuraavasta paikasta tarjottiin seuraavaa isoa, tällä kertaa Hannulle. Kaikesta näki että kunnon mörkö oli tarjolla mutta ei vaan nyt pysynyt. Ote vavasta tiukentui kuin itsestään, jotain oli nyt tapahtunut kun kaloja ja tärppejä tuli jokaisesta ankkuripaikasta. Isokin tuntui olevan mahdollinen.
Taas pieni siirto ja Hannulle kova pommi kaukaa veneestä. Kala painaa välittömästi raa´alla voimalla vastapalloon ja irtoaa. Harmittaa mutta ei näille voi mitään.... Siinä oli taas iso tarjolla! Lohdutukseksi saadaan sentään muutama pieni.

Aurinko alkaa pikkuhiljaa painumaan puiden latvojen taakse ja päivä olemaan pulkassa. Kellokin lähenee jo yhtätoista. Päätämme heittää vielä hetken ja valitsen siiman päähän takaisin tuon yhden metrisen antaneen Isluren. Ihan yllättäen nätti kala lyö siihen läheltä venettä ja lyhyen väännön päätteeksi päivän toinen metrikäs on haavissa. Nopeat toimenpiteet ja 7,1 kg/106 cm laiheliini palautetaan lihottamaan itseään.



Saamme vielä jonkun pienen hauen, sitten on aika viheltää peli poikki. Rannassa odottaa vielä veneen raahaus ja auton pakkaus, sitten on edessä vielä pitkä kotimatka. Huhhuh, kello on taas paljon ennen kuin kerkeää kotiin. Vaikeasta alusta huolimatta päivästä muodostuu sittenkin ihan hyvä, tasan 20 haukea joista kaksi ylittää metrin rajan. Ilta pelasti jälleen ja jos kaikki isot olisivat pysyneet kiinni olisi päivä ollut aika maaginen. Jätetään jotain seuraavaankin kertaan. :)

Ps. Siitä yhdestä seuriosta näen painajaisia vielä pitkään!

-Juho M

perjantai 2. kesäkuuta 2017

Tilipäivä!

Pikkupoikana se jo alkoi, unelma isosta järvihauesta. Maagisen kymmenen kilon rajan ylittävästä järvihauesta, joiden kuvia katselin alan lehdistä. Muistan kuin eilispäivän kun 7-vuotiaana sain silloisen enkkahauen, 2,6-kiloisen. Se tuntui silloin jättiläiseltä enkä osannut kuvitellakaan miltä oikeasti ison kalan saaminen tuntuisi. Silti se pyöri aina mielessä. Välillä oli isoja kiinnikin, aina ne vaan meni menojaan, välineet ja taidot eivät vielä riittäneet. Ei nyt kympin kaloja mutta sellaisia jotka jäivät pienelle kalastajan alulle mieleen. Välissä tuli satunnaisia merireissuja ja näillä reissuilla ennätykset kasvoi pikkuhiljaa jo lähemmäs viittä kiloa. Alkoi tuntua että mereltä niitä isoja saa helpommin. 11-vuotiaana sain kuitenkin lammesta lusikalla 9,3-kiloisen, ylivoimaisen enkkakalan joka pysyikin kärkikalana vielä 8 vuotta.
Järvillä olen kalastanut suurimman osan elämästäni ja vuosien varrella kalojen koko on pikkuhiljaa kasvanut. Alkuun vitosia alkoi tulla säännöllisemmin, sitten seiskoja, jne. Kymppi jäi kuitenkin aina haaveeksi. Enkä siitä koskaan mitään paineita ottanutkaan mutta jotenkin se silti aina kutkutteli mielessä.
Opiskeluaikoina pääsin tutustumaan kunnolla merikalastukseen ja sain ekat kymppihaukeni. Olihan se hienoa eikä niitä fiiliksiä unohda koskaan. Silti vähän harmitti että ne eivät tulleet järveltä, sieltä missä olen pienestä asti kalastanut. Alkoi tuntua siltä että meri on ylivoimainen paikka ison hauen saamiseen.

Taisi olla vuosi 2014 kun koin jonkinlaisen herätyksen ja aloin ymmärtää järvien todellisen potentiaalin. Tajusin että en vain ollut osannut kalastaa järviä. Paikoissa ei välttämättä vikaa ollut vaan se oli tällä kertaa kalastajassa ja kalastustavassa/taktiikassa. Kalaa kyllä olin aina saanut järviltä ihan hyvin mutta isot olivat tiukassa. Keskustelut alan ammattilaisten kanssa avasivat silmiä todella paljon ja oli uusien tuulien aika. Hannun kanssa aloimme syksyllä 2014 perehtyä kunnolla järvikalastukseen. Homma lähti todella takkuillen käyntiin ja usko oli kovilla. Vannoutuneella kiintopistekalastajalle oli todella kova paikka siirtyä pois rantamatalista ja mättää uistinta veteen keskellä ei mitään. Ekana syksynä ei vielä isoa saatu, kerran oli todella lähellä mutta järvikymppi väänsi itsensä vielä irti Hannun liplockista ja samalla koukuista. Se oli musta hetki joka ei unohdu koskaan.

Vuonna 2015 mentiin taas pikkuhiljaa eteenpäin ja isoja kaloja alkoi tulla säännöllisemmin mutta raja tuntui olevan 9 kilon nurkilla. Eikä niitä suurhaukia muutenkaan kovin kummoisesti tullut. Hannu sai pari ysiä ja itsellä vuoden 2015 suurin järvihauki oli 8,7 kg. Eteenpäin oli kuitenkin menty todella paljon ja meri alkoi jo unohtua.

2016 tapahtui jotain. Kalalla tuli käytyä vähemmän kuin aiempina vuosina mutta nyt isompia haukia tuli jotenkin ihmeen helpolla. Talvella Hannu sai tiimimme ekat järvikympit joista suurin oli jo todella iso kala, 11,8 kg/121 cm. Syksyn reissuillakin askelmerkit osuivat hyvin kohdalleen ja tuntui että suurhaukia tuli suht pienellä vaivalla. Eräällekin järvelle teimme kolme reissua ja jokaisella reissulla veneessä kävi vähintään yksi suurhauki. Mieleen jäi erityisesti syksyn eka reissu edellisvuonna löytyneelle paikalle. Silloin se ei vielä palkinnut mutta potentiaalin nähtyämme uskalsimme panostaa siihen vaikka onkin pitkän matkan päässä. Eka reissu ja viisi suurhaukea, suurimmat 9,25 kg. Unohtumaton päivä!
Syksyn suurimmaksi järvikalaksi jäi Hannun 9,75 kg eli lähestyttiin jo mutta maaginen kymppi avovedestä järveltä antoi vielä odottaa itseään.

Tämä kausi on alkanut järvikalastuksen merkeissä pelottavan hyvin vaikka reissuja on alla vasta muutama. Viime viikon Saimaan reissulla pääsin haavitsemaan kaverin järvikympin ja voi että sitä fiilistä! Tuntui paremmalta kuin moni merikymppi mitä olen saanut, vaikken itse tuota kalaa saanutkaan! Todella hieno hauki! Ja tämän viikon tiistai jää mieleen kyllä loppuelämäksi. Alun perin vesille ei pitänyt ollenkaan lähteä mutta kun sauma tuli niin sehän piti toki hyödyntää. Varsinkin kun se saattoi olla Hannun kanssa kevään ainoa yhteinen haukipäivä. Aikaa oli rajallisesti mutta kuitenkin useampi tunti illasta. Saderintama oli tulossa illalla päälle ja iltapäivällä järvelle päästessämme tuuli oli jo aika voimakasta.

Reissu alkoi tutuissa merkeissä, varovaisia kopsuja sieltä täältä ja joku kappale tuttua puikkoa veneeseen asti. Fiilis oli jotenkin tosi hyvä ja hyvällä sykkeellä heitettiin mestoja tarkasti läpi. Aloituslahti ei antanut isommista mitään kontaktia joten siirryimme toisaalle. Täälläkin tapahtumia tuli heti mutta nämä olivat kaikki pieniä. Kunnes toisesta ankkuriopaikasta pitkään heittoon otti hyvin todennäköisesti iso kala. Muutama hyvä ravistus ja syvällä hirveää kyytiä venettä kohti. Irtihän se pääsi kuten yleensäkin noin käyttäytyvät kalat. Tai ainakin tuntuu että itse karkuutan ne aina :D Mutta ei lannistuttu tästä vaan jatkettiin hinkkaamista.

Pieniä oli käynyt veneessä jo kymmenkunta kun taas siirryimme vähän eteenpäin ja laskimme ankkurin. Heitin pitkää siivua myötäiseen. Sen verran pitkää että tavoitin kasvuston rajan ja eka heitto meni sen takia pilalle. Sama toistui seuraavallakin ja kelailin kumia aika vauhdikkaasti venettä kohti. Noin 10 metrin päässä veneestä sydän meinasi pysähtyä kun iso kala löi ihan pinnasta kiinni Mc Rubberiin, näyttäen puolet rungostaan pinnan yläpuolella. Vastarin jälkeen kala painui pohjaan ja tuntui kuin viehe olisi jäänyt pohjaan kiinni. Sanoin Hannulle heti että nyt on tosi iso. Kala käyttäytyi kuin tuon kokoiselta voi odottaakin, päättäväisesti ja rauhallisesti, ikäänkuin harkiten jokaisen liikkeensä tarkkaan. Pelko perseessä väsyttelin kalaa ja ekan näköhavainnon jälkeen meinasin jo seota kun Hannu sanoi että nyt on se järvikymppi! Ja olihan se kyllä selvää, niin jäätävän näköinen otus siinä pyörähti ennen painumistaan pohjia pitkin spurttiin. Tärisevin käsin sain vihdoin pumpattua kalan hollille ja Hannu kauhaisi sen ammattilaisen varmuudella kyytiin. Voi jumalauta, nyt se on siinä!!! Hyvä ettei kyynel tullut silmään kun heitettiin yläfemmaa, melkein halailemaankin ruvettiin. Kalaa haavissa punnitukseen nostaessa olin jo varma että nyt mennään kyllä yli kahdentoista kilon, sen verran rankasti painaa. Punnaus kahdella eri vaa'alla varmisti asian ja kyllä, enkat siirtyy lukemiin 12,35 kg! Otan jättiläisen liplockiiin mittausta varten ja asetellaan kala mitalle. 122 cm!! Huhhuh, nyt alan tajuta että on oikeasti iso kala sylissä. Ja sen huomaa pönöttäessäkin, eihän tätä meinaa jaksaa pidellä tärisevin käsin! Muutama kuva ja paksuselkäinen mörssäri poistuu rauhallisilla potkuilla veneen vierestä.



Vapautuksen jälkeen olo on aika tyhjä ja nyt ei kyllä hetkeen pysty heittämään. Pienen keräilyn jälkeen nälkää alkaa kuiotenkin taas löytyä ja homma jatkuu. Seuraava ankkuripaikka tarjoaa taas ikimuistoisia hetkiä. Ensin heittämääni paskis-väriseen Mc Pikeen lyö ihan veneen vierestä arviolta ysin kala. Kala jää todella huonosti kiinni ja lopputuloksen arvaa melkein heti. Ei mitään saumaa saada virkeää huonosti kiinni olevaa suurhaukea haaviin. Eka syöksy veneen alle, kulma muuttuu ja sinne menee. Noooh, näitä sattuu.

Varmaan minuutti eteenpäin ja Hannun tarjoama KeMu-värinen Isluren kumi kelpaa. Hannu huutaa heti että nyt on iso ja sen kyllä huomaa kaikesta. Kala ui syvällä ja näyttäytyy kohta, upeat kokovartaloravistukset veneen vieressä! Pikku kaarrokset vielä, haavi heilahtaa ja toinen kyösti on veneessä! Huuto on sen mukaista ja nyt on sekoaminen enemmän kuin lähellä, hyvä ettei tanssiksi laiteta pienessä soutuveneessä. Hyväkuntoisen hauen mitoiksi selviää 10,65 kg/113 cm, edellinen eväs pullottaa vielä vatsassa. Vapautuksen jälkeen veneessä on upea tunnelma. Kädet ja jalat tärisee eikä tätä meinaa uskoa todeksi. Kovan työn ja vuosien yrityksen jälkeen kaikki huipentuu tällä tavalla, tuplakymppipäivään järvellä!



Heitämme vielä hetken mutta tapahtumat harvenevat koko ajan. Pari pientä haukea käy vielä veneessä, isoista emme enää havaintoja saa. Eikä kyllä enää tarvitsekaan. Kiihtyvässä vesisateessa poistumme rantaan tyytyväisinä. Maaginen reissu!

Nyt on siis unelma saavutettu. Helppoa se ei ollut mutta ei saa ollakaan. Loppuun vielä kiitokset kaikille joiden kanssa on näitä järvitouhuja pohdittu ja mietitty, siitä on ollut korvaamattoman iso apu kun on saanut uusia näkemyksiä ja jakaa ajatuksia ammattilaisten kanssa. Kiitos, tiedätte kyllä keitä olette!

-Juho M

25-28.5. Saimaalla

Koko toukokuu mennyt itsellä enemmän tai vähemmän reisille, sairastelua ja milloin mitäkin, vesille ei ole juuri kerennyt. Kuun alkupuolella pari lyhyttä iltapistoa liian kylmiin vesiin (omille taidoille) ja saldona mp:t molemmilta keikoilta.

Poltteet on ollut melkoiset tässä viime aikoina ja viimein tuli helpotusta tuskaan kun vuorossa oli kauan odotettu reissu Saimaan upeille selille. Yleensä näillä reissuilla mukaan pakataan ensimmäisenä kassillinen ahvenjigejä mutta nyt oli toinen ääni kellossa. Onhan siellä haukeakin ja mikä tilaisuus kokeilla kudunjälkeistä hauenkalastusta Suomen suurimmalla järvellä! Niimpä ahvenkamat sai jäädä kylmästi kaappiin odottamaan parempia aikoja kun haukikumit ja järeämmät setit ottivat niiden paikan kokoonpanossa.
Karttaa oli tutkittu kuumeisesti ja säätietoja seurattu silmä kovana reissun alla. Tilanne oli sellainen että aika lailla nollasta joutui liikkeelle lähtemään, oma kokemus isojen järvien keväisestä heittokalastuksesta on vähäistä ja Saimaallakin omat haukireissut ovat lähinnä painottuneet syksyiseen uisteluun sekä satunnaiseen neppailuun luodoilla ja kivikoilla lämpimän veden aikaan. Nyt viime vuosina kun on kunnolla päässyt todistamaan meidän Suomen järvien ja muiden sisävesien potentiaalia hauen kalastuksen suhteen, oli kuitenkin todella odottavainen ja luottavainen fiilis sen suhteen että joku ihan kalan näköinenkin saattaisi haavissa piipahtaa. Eteläisemmästä Suomesta mukaan oli lähdössä keulapaikkaa pitämään vielä pitkän linjan haukimies joten yrityksestä homma ei ainakaan jäisi kiinni!

Torstaina kerettiiin mökille vasta illansuussa. Nopeasti kamat mökkiin ja samantien vesille, aikaa oli vielä muutama tunti. Ensimmäinen ilta meni pienempää selkää kiertäessä melko laihalla tuloksella. Kappaleita vajaa kymmenkunta, kokoa ei ollenkaan. Vesi alhaalla ja lämpötila oli tuulen alla parhaimmillaan peräti 16,5-astetta!

Perjantaille piti keksiä jotain uutta. Silmissä kiilsi ison ja syvän selän laidalla saarirykelmässä sijaitseva iso, hyvin todennäköinen kutulahti jossa olin joskus aiemmin käynyt pyörähtämässä ja todennut paikan hyvännäköiseksi. Jotenkin sen oloinen paikka että oikealla ajoituksella selkävesien iso voisi olla täältä heittäen tavoitettavissa. Keli oli koventunut yön aikana ja hetken ajon jälkeen oli todettava että kohde jää nyt saavuttamatta. Ikävä takaisku mutta ei voi mitään, karttaa esiin ja suojaisempia paikkoja etsimään. Ihan mukavannäköistä aluetta löytyykin ihan uusilta kulmilta. Ehkä kuitenkin enemmän kesäpaikkaa, karua ja aika paljasta mestaa ja kalakontaktit harvassa. Pieniä kaloja sieltä täältä, keskittymiä ei löydy mistään. Matalasta vedenkorkeudesta johtuen paikkatyyppiä vaihdetaan ja ennen mökille syömään siirtymistä heitämme vielä yhden reunan. Tämä on edellisiä paikkoja paljon syvempi ja tuulikin puhaltelee mukavasti reunaan. Kuin huomaamatta ote vavasta tiukkenee eikä aikaakaan kun eka kala lyö kiinni. Ja heti perään toinen, kolmas, jne... Tässä on hyvin kalaa mutta koko on edelleen peruspuikkoa. Reunan loppupäähän saaren kupeeseen jää mukava harvan kaislan alue ja tästä haukea vähemmän kalastava isäni narauttaa klassisella Räsäsellä päivän parhaan, 4,5-kiloisen. Sitten onkin aika siirtyä mökille syömään ja punomaan uusia juonia illaksi.


Illaksi lähdimme etelän vahvistuksen kanssa pienemmälle selälle, isäukon jäädessä toiselle puolelle ahvenia etsimään. Kova tuuli rajasi tällä pienemmällä selälläkin paikkoja kovalla kädellä ja aloituspaikaksi kaavailtu saarirykelmä jäi kalastamatta. Yksi vedenalainen kivikko heitettiin matkalla mutta ei ollut siinä ketään kotona. Pitkähkön ajelun jälkeen saavuimme ihan uusille alueille ja aloimme kalastaa hyvännäköistä kaislikkoaluetta. Matalasta vedenkorkeudesta johtuen täällä oli kuitenkin ehkä liian matalaa ja kalakontaktit oli harvassa. Jonkin matkaa eteenpäin profiili muuttui aavistuksen syvemmäksi ja heti oli kalojakin. Perushauet puri innolla spinneriin ja klikkeriin kertyi lukua tasaiseen tahtiin. Iso antoi kuitenkin edelleen odottaa itseään.

Illaksi siirryimme uudelle lahdelle. Täällä oli yllättävän hyvin vettä alhaisesta vedenkorkeudesta huolimatta ja kaiku antoi mukavia 1,6-2,0 m syvyyslukemia mikä oli moneen aiempaan paikkaan verrattuna paljon. Ainoastaan lahden perä oli matalaa, mutta samalla niin paljasta että ei viitsitty siihen tuhlata aikaa. Lähdimme liikkeelle herkullisen näköisestä reunasta ja montaakaan heitto ei tarvinnut heittää kun pilvivärinen Pig Jr. kelpasi. Raju pommi ja kala vääntää sivulle, nyt taitaa olla ihan hyvä! Kala on rajuotteinen ja niiden perusteella odotin jotain reilusti isompaa mutta reilu 4-kiloinenkin on tässä kohtaa kiva kala!


Liu'umme eteenpäin ja pari pientä haukea käy veneessä kääntymässä. Samanlaista pienten haukien rypästä tässä ei kuitenkaan ole mitä muutamissa aiemmissa paikoissa on näkynyt, vaikka paikka suorastaan haiseekin hauelta. Reunan loppupäästä reilusti irti kaislasta löytyy harvaa vitaikkoa ja tässä koetaan hieno kymmenminuuttinen kun keulamiehen sinihopeinen Jio-jerkki poimii kolme kappaletta nättiä 2,5-4 kg kalaa. Hyvää meininkiä!

Illan viimeiset hetket kalastetaan koko ajan uusia alueita ja pienempää kalaa tulee tasaiseen sieltä täältä, isommista ei kuitenkaan havaintoa. Iltapiston saldo on 21 haukea joista kolme kappaletta nelosen kieppeillä, ei yhtään huono! Illalla taas sauna lämpenee ja mietitään kuumeisesti lauantaina suunnitelmaa. Nyt on hyvä ja luottavainen fiilis, juonen päästä on saatu vähän kiinni ja toimiva paikkatyyppi alkaa hahmottumaan.

Lauantai, uusi päivä ja uudet kujeet. Keli on muuttunut pilvisemmäksi ja tuuli rauhoittunut. Päivän suunnitelma on illan ja yön aikana hioutunut siihen malliin että teemme alkuun pitkän siirtymän selälle joka on uistelemalla tarjonnut hienoja hetkiä mutta heittäen en ole siellä kalastanut. Sieltä lähdemme tulemaan sitten pikkuhiljaa mökkiä kohti edellisillan jalanjäljillä. Pitkähkön siirtymän päätteeksi saavumme todella upealle Saimaan kilometrikaislalle ja alamme lappaa viehettä veteen. Heti toiseen heittoon ottaa mutta ei pysy. Ja kohta taas. Hyvä alku vaikka kalat eivät isoja olekaan! Valumme reunaa alaspäin ja meininki on tyypillistä kilsakaislan kalastusta, välillä pitkä pätkä tyhjää kunnes yhtäkkiä nopeaan tahtiin useampi kontakti. Ja sama uudelleen.

Reunan loppupäässä profiili yhtäkkiä muuttuu, kaisla kapenee ja reuna syvenee. Tuulikin puhaltelee tähän niemenkärkeen hyvin ja siitä alkaa hieno 15-minuuttinen. Heti kättelyssä pieni hauki ottaa kumiin. Yhtäkkiä paino siiman päässä kasvaa ja siima alkaa leikkaamaan sivulle. Hetkonen, mitäs nyt? Totuus selviää pian, vieheeseen on ottanut puolen kilon kurkku ja siihen kurkkuun on läväyttänyt sellainen reilu kolmosen kala! Niin tiukasti pitää isosisko pienemmästä kiinni että ote hellittää vasta haavissa. Hauska tilanne ja taitaa olla ensimmäinen kerta kun saan tälläisesta "hauki hauessa"-tilanteesta molemmat ylös.


Kalastus jatkuu ja tärppejä tulee lähes joka heitolla kun koodi aukeaa. Ja se koodi on vihreä. Firetigeria tai vastaavaa kun on siiman päässä niin kyyti on kylmää, perushauki hakkaa kiinni kuin hullu puuroon. Hieno kasauma ja upeaa kalastusta vaikka isoja ei tästä saadakkaan. Hyvän ryöpytyksen jälkeen on aika siirtyä rantaan makkaranpaistoon.

Tauon jälkeen alamme pikkuhiljaa siirtyä lähemmäs mökkiä. Kopaisemme vielä tuon hyvän kohdan mikä antoi hetki sitten mukavasti kaloja. Tuulen suunta on kääntynyt ja reuna lepää nyt tyynessä eikä anna enää merkkiäkään hauista. Jälleen osoitus oikean ajoituksen tärkeydestä, äsken liekeissä ollut paikka on nyt enää pelkkä muisto.

Siirrymme toiselle selälle ja heitämme yhden uuden mestan matkalla edellispäivän paikoille. Tämä reuna on taas tosi matala mutta kalaa tässä silti on. Tapahtumia tulee tasaiseen tahtiin, isoista ei kuitenkaan havaintoja. Reissun viimeistä täyttä päivää viedään ja on aika tehdä päätöksiä. Molemmilla on vahva tunne eilen löytyneestä vähän syvemmästä lahdesta, tuskin oli sattumaa että illan kaikki paremmat kalat tulivat sieltä pienten loistaessa lähes poissaolollaan. Siirtymä lahteen ja ankkurointi reilusti kaislasta ulos. Eilen tuli kaloja kaukaakin kaislikosta joten luottoa on. Ensimmäinen ankkuripaikka heitetään tyhjää. Sama jatkuu seuraavassakin hetkisen kunnes keulamiehen vastari katkaisee hiljaisuuden. Jerkki on kelvannut kaukaa veneestä ja vavan kaaresta näkee heti että nyt on jotain täysikasvuista siiman päässä. Hauki on alkuun rauhallinen kuten isot hauet yleensäkin. Ui syvällä venettä kohti, kunnes 5 m veneestä muutama mahtava päänravistus ja junamainen spurtti pohjia pitkin. Nyt alkaa itsellä tärisemään jalatkin käsien lisäksi kun kaivan haavia esiin. Nyt on pakko olla todella iso hauki! Kala on uskomattoman vahva ja hetki menee ennenkuin saadaan näköhavainto kalasta. Lopulta mahtavan paksuselkäinen hauki näyttäytyy veneen vieressä ja hyppää puolittain ilmaan. Pää näyttää niin pirun isolta hypyssä että mietin mielessäni jo kympin ylitystä. Kala rykäisee taas raivokkaan ja pitkän spurtin, välittämättä tiukalla olevasta jarrusta. Nyt mennään todella pelottavasta paikasta, ankkurinarun ali ja samoilla lämpimillä kala kiepauttaa siiman vielä potkuriin. Helpotuksen tunne on valtava kun saan ankkurin ylös ja siiman pois potkurista, se on siellä vielä! Pikkuhiljaa kalan spurtit lyhenee ja lopulta saan kurotettua sen haaviin. Ihan uskomattoman vahva hauki, vahvin mitä olen koskaan nähnyt! Yläfemmat läpsyy ja sateen aiheuttama kylmyys kalastajissa on yhtäkkiä kokonaan poissa. Haavissa katselen kalaa ja arvion sen ehkä 8-9 kg kalaksi. Kummarrun ottamaan liplockia ja nyt on pakko tarkistaa arviota vähän ylöspäin, on niin iso pää kalalla. Jerkki on todella syvällä mutta saadaan operoitua se nätisti irti. Nostamme kalan haavissa vapautusmatolle ja kun 115 cm mitta loppuu kesken tiedämme heti että tää on kympin kala! Vaakaa esiin ja asia varmistuu kun kaksi eri vaakaa antaa molemmat samoja reilun 11 kg tuloksia. Haavin vähennyksen jälkeen kalalle jää painoa 10,4 kg, eli kaverin uusi enkka ja eka kympin ylitys! Räpsitään muutama kuva joiden jälkeen suurhauki palaa takaisin lahden lahnoja häiriköimään. Veneessä istuu kaksi tärisevää hauenkalastajaa, tällä kertaa tärinä ei vaan johdu kylmyydestä. :) Fiilis on uskomattoman hyvä eikä kaljakaan ole koskaan maistunut yhtä hyvältä. Kala tuli niin upealla tavalla ja kovan työn tuloksena että olen itsekin ihan täpinöissä vaikken kalaa saanutkaan.


 Hetki huilia ja kalastus jatkuu. Eikös vanha sanontakin sano että nälkä kasvaa syödessä? Pari tyhjää heittoa ja on oma vuoro. Kova pommi kaukaa veneestä ja vahvat ravistukset kertovat jälleen isosta kalasta. Tämä antautuu helpolla edelliseen verrattuna ja näyttääkin vähän poikaselta vaikka onkin ihan nätti kala tämäkin, 7,55 kg/103 cm. Nyt on komeeta!

 

Pari ankkuripaikkaa heitämme tuon jälkeen rauhallisemmissa merkeissä, joku pieni kala tulee välissä. Takki alkaa olemaan nyt aika tyhjä ja fiilis jo mökin saunan puolella mutta ulappaheiton kova tärppi kertoo että ison ikkuna on vielä auki. Pari raskasta heilautusta ja... irti.... Vähän meinaa harmittaa, ei voi mitään. Kala oli kuitenkin niin lyhyen aikaa kiinni että uutta matoa koukkuun vain. Pienennän ja tummennan kumia, nyt siiman päähän ruske pikku-Snäkki ja ekalla heitolla samoilta holleilta raapaisee. Nyt on iso! Muutama mahtava päänheilautus ja irti jälleen! Jatkamme hinkkausta ja kohta keulamiehen luomuvärinen Söderin kumi kelpaa. Sama kala vai ei, siitä ei tiedä mutta iso on joka tapauksessa! Hetki rajua vääntöä ja illan kolmas metrin ylittäjä on haavissa. Uskomaton fiilis! Kalan mitoiksi selviää 7,76 kg/103 cm, tyhjävatsainen mutta hieno paksuselkäinen, raamikas hauki tämäkin on.



Alkuillasta jatkunut sade vain kiihtyy ja päätämme ruveta pikkuhiljaa lopettelemaan, tämä päivä ei enää voi juuri paremmaksi muuttua. Vielä yksi ankkuripaikka ja hyvä kala lyö vielä kerran kumiin mutta irtoaa. Tyytyväisinä poistumme mökille, päivän saldo 29 haukea veneeseen asti.

Sunnuntai ja reissun viimeinen päivä. Isot hauet pyörivät mielessä niin paljon että herään ilman kelloa jo ennen seitsemää vaikka yöllä meni myöhään. Iltaa ei pysty nyt heittämään joten otetaan sitten aamusta takaisin, eikun vesille! Aiempina päivinä ollaan lähdetty aika viivelähdöillä liikkeelle kuin Suomen lätkämaajoukkue konsanaan, joten mielenkiintoista nähdä mitä aamu tarjoaa. Päivän kohdetta tuskin tarvitsee tässä erikseen paljastaa, kaikki varmaan arvaa mihin lahteen ja miksi. :) Vene on ankkurissa heti kahdeksan kieppeillä ja puolipilvisessä kelissä aletaan hinkkaamaan. Tuulen suunta on kääntynyt ja voimistunut, nyt etelätuuli pyyhki voimalla lahteen ja aiheuttaa jo ongelmia ankkurin pitämisen suhteen. Vedenlämmötkin ovat yön aikana tipahtaneet parilla asteella ollen nyt reilussa 11 asteessa. En tiedä johtuiko kelin muutoksesta vai mistä, mutta isoja emme enää sunnuntaina tavoittaneet. Yrityksestä ei homma jäänyt kiinni, tarkasta kalastuksesta huolimatta kovista tärpeistä vastasivat nyt 2-3 kg hauet, isommista ei yhtään havaintoa. Tämä on kyllä nähty ennenkin, isoissa kaloissa korostuu ajoituksen tärkeys. Etenkin sisävesillä ison ikkunat tuntuvat usein olevan todella lyhyitä jolloin pitäisi olla oikeassa paikassa eikä siellä b-sektorissa.

Käytiin vielä lopuksi heittämässä yksi suojaisempikin lahti, se oli kuitenkin ihan kuollut. Sunnuntaiaamun saldoksi jäi kymmenkunta kalaa max 3 kg. Mökin siivouksen ja saunomisen jälkeen joutui lähtemään haikein mielin kotimatkalle. Reissun kokonaissaldo oli n. 75 haukea, top 3 siis 7,55 kg/103 cm, 7,76 kg/103 cm & 10,4 kg/115 cm. Upea reissu, upea vesistö, on meillä Suomessa vaan mahtavat kalavedet!

-Juho M

torstai 25. toukokuuta 2017

Viimeiset vertsureissut

16.5 Kävin eräällä järvellä mistä oli kokemusta vain yhden reissun verran aikaisemmalta kaudelta. Silloin järvi lupaili hyvää kun näytillä kävi pari nättiä kalaa. Hyvillä mielin liikenteeseen ja pidemmän ajon jälkeen pääsen rantaan. Juuri kun saan paketin vesille pääsen toteamaan, että auto on hyvin pahasti jumissa.. Pitkän operoinnin jälkeen lopulta auto liikahtaa ja pääsen vesille. Vähän heikoilla fiiliksillä lähden luotailemaan. Ensimmäinen kaiku löytyy nopeasti, mutta se ei osoita eloa pariin ensimmäiseen tarjottuun jigiin. Kolmas tarjottu jigi on itse tussailtu 10 tuumainen lunkkeri, tällä saa nopeasti kaikuun eloa ja se pamauttaa nätisti parin metrin siimaan! Hetken nätti kuha ravistelee päätä pintoja pitkin kunnes haavi heilahtaa. Jes! Napsaisen nopeasti kalasta kuvan punnituksen ja mittauksen jälkeen jonka jälkeen se lähtee pirteästi takaisin. Kaikinpuolin paksurunkoinen kala on kerryttänyt painoa 6,6kg 81cm varteen, nättiä!


Seuraava kaiku on kohta alla ja tämä onkin reilusti suurempi. Se nousee nätisti heti ensimmäiselle tarjotulle jigille, mutta tärppiä ei kuulu. Tämän jälkeen tarjoan kalalle ties mitä mutta se ei enää liikauta evääkään jigejä kohti.. Hyvältä vaikuttaa, kalat on selkeästi aktiivisella päällä. luotailen oletetulle kalapaikalle päin, mutta tämä veto osuu tyhjään arpaan.. Löydän ainoastaa haukikaikuja ja ne leipovat kaikkeen tarjottuun hyvin innokkaasti. Tämän jälkeen homman luonne muuttuu täysin ja yksikään kuhakaiku ei osoita mielenkiintoa jigejä kohtaan. Ne ovat myös hyvin säikkyjä ja menevät venettä pakoon vauhdilla.. Päivä alkaa lähestyä loppuaan ja ajelen jo rantaa kohden. Lähtörannasta löytyy vielä yksi kaiku ja leipoo jigiin hetken seurailun jälkeen, jarru on unohtunut hieman löysälle ja se antaa periksi vaikka painan peukalolla puolaa..  Tämä kala menee menojaan ja ajelen suoraan autolle.

Päivän saldoksi jää 5 keskikarkeaa haukea sekä yksi kuha :)


Seuraava reissu suuntautuukin uudelle järvelle. Hetken ajon jälkeen alkaa löytymään kaikuja. Ne ovat todella aktiivisia ja nousevat innolla katsomaan kaikkea tarjottua. Seassa on myös yksi todellinen jätti mikä nousee jyrkästi parillekkin jigille, mutta ei niin ei.. Erään syvänteen perästä löytyy alue mitkä hauet ovat vallanneet. Jokainen hauki tuntuu olevan erittäin kovassa liikkeessä ja niille pitää tiputtaa jigi hieman vauhdista. Kaikki kalat kuitenkin leipovat heti tarjottuihin jigeihin kunhan sen vain saa tarjottua niille sopivasti. Kohta poistun haukinurkasta ja palaan alueelle missä tuntuisi kuhat viihtyvän. Sama meno jatkuu ja lähes kaikki kalat nousevat jigeille. Ahkerasti vaihtelen jigejä ja lopulta siiman eksyy Westinin slimteez 9" värissä Confused Tomato, se kelpaa heti  ja käytän haavissa reilu nelosen kuhan, komeeta!



Pari seuraavaa kaikua ovat pummeja. mutta kohta jigi kelpaa uudelleen, tällä kertaa selkeästi isommalle kalalle! Kala junnailee hetken rauhallisesti alaspäin kunnes alan saamaan sitä pintaa kohden, sitten tapahtuukin jotain todella hienoa.. Juuri ennenkuin saan kalaan näkökontaktin, releet lähtee lukosta.. Ei voi olla todellista, nyt lepää koukut suurkuhan suussa.. Lukkona oli hieman elämää nähnyt duraclip, melko nopeasti vaihtui kaikkiin vapoihin uunituorreet lukot :D Tämä jää viimeiseksi kalakontaktiksi tältä erää.. Reissun saldoksi jäi 7 nättiä haukea ja yksi kuha. Hyvältä vaikutti uusi järvi!


Kolmannella reissulla kohteena on jälleen uusi lätäkkö mikä on poltellut mielessä jo pitkään. Nyt aikaa on vain iltapistoon. Lähden luotailemaan ja hetken päästää veneen alle löytyy jäätävä kaiku. Kaiku piirtää kalan pohjaksi vaikka se on liki 10 metriä irti pohjasta.. Jigiä alas ja kaiku reagoi nopeasti, lähtemällä pakoon! Kala ottaa kovan vauhdin päälle, keli on sen verran kova että venettä on vaikea hallita. Hetken pysyn sen perässä mutta kohta kala hukkuu näytöiltä. Ei muutakun eteenpäin.. Kaikuja tuntuu löytyvän suht harvakseltaan, mutta ne ovat kaikki melko isoja. Kalat ovat todella aralla päällä ja nopeasti alkaa tuntumaan siltä että ainoa mikä niitä tällä hetkellä kiinnostaa on pintakalvossa lämmittely..  Myöhemmin löydän eräältä nurkalta 4 kaikua ja ne kaikki oleilevat vierekkäin lähellä pintakalvoa, Melko nopeasti olen irrottanut 3 keskikarkeaa haukea koukuista.. Viimeinen kala on se kaikkein suurin mutta siihen en saa mitään eloa vaikka käyn kaikki kikat läpi..  Hetken vielä ajelen ja löydän pari haukea. Tähän onkin sopiva lopettaa iltapisto.


-Hannu


maanantai 24. huhtikuuta 2017

Kevään ekat kellunnat

Avovesikausi on omaltakin osalta vihdoin korkattu ja on aika laittaa pientä stooria vaikka kevät onkin saaliin puolesta lähtenyt vähän takkuillen käyntiin...

Kevään ensireissun aika koitti perjantaina 14. päivä kuluvaa kuuta kun lähdin päiväseltään käymään rannikolla ajatuksena ronkkia pari vanhaa tuttua ja hyväksi havaittua kevätpaikkaa. Aamuyöllä Ylöjärveltä lähtiessä keli oli enemmänkin syksyinen kuin keväinen juuri sataneesta ohuesta lumiharsosta johtuen. Alkumatkasta lumisateen alkaessa uudelleen ja valkoisen kerroksen peittäessä tien alkoi jo vähän kaduttaa että tuli jo vaihdettua kesärenkaat alle. Jännää oli mutta hengissä selvittiin ja parin kauppakäynnin jälkeen olin aamulla yhdeksän jälkeen kohteessa pumppaamassa kellurengasta. Viimeinen kilometri rantaan taittui lumisateessa kävellen.Vihdoin kohdelahti aukesi silmien edessä ja lahteen suoraan osuva kevyt tuuli yhdistettynä kirkkaaseen veteen nostattivat sykettä saman tien sllä vanhojen kokemusten perusteella keli oli tähän paikkaan otollinen. Rannasta irti potkaistessa silti vähän mietitytti sillä kyseinen paikka on todellinen on/off-paikka, se tarjoaa yleensä joko todella onnetonta lähes munasoppaa tai kunnon tykitystä isoilla kaloilla höystettynä. Välimuotoa en ole juuri nähnyt.

Homma lähti vähän yskähdellen käyntiin ja kun parhaat sektorit oli reilua tuntia myöhemmin heitetty läpi, saldona oli yksi alle kakkosen kala. Kauden ensimmäinen lämmitti toki mieltä mutta ajatus paikan vaihdosta alkoi kypsyä mielessä. Otin varmuuden vuoksi vielä uuden kierroksen, tältä lenkiltä käteen jäi yksi möyräisy perhon perässä sekä tärppi. Ei muuta kun rengas selkään ja autolle!

Pientä evästaukoa autossa ja keula kohti toista paikkaa. Matkalla kypsyi ajatus erään uuden pikkulahdukan testaamisesta ja kun auton näytti saavan lähelle vesirajaa parkkiin, päätin tehdä nopean iskun ennen päivän viimeiseen kohteeseen siirtymistä. Lahti oli herkullisen näköinen mutta tunnin kopaisu ei antanut yhtä kilon haukea kummempaa. Lahdelle lipui pari muutakin renkailijaa mutta ei näyttänyt purevan heilläkään. Aikaa oli vielä useampi tunti joten kamat autoon ja viimeiseen paikkaan!



Illan viimeinen kohde oli vanha tuttu kevätpaikka joka on antanut ajoittain ihan kunnon kaloja, välillä useampiakin. Heti lähtörannassa kopaisin matalan aukon kaislan sisältä johon tuuli painoi sopivasti. Tämä jää venekalastajilta lähes aina heittämättä vaikka kätkeekin välillä isoja kaloja. Tälläkin kertaa paikalla oli kaloja sillä heti parin heiton jälkeen perhoa ravisteli sellainen femman kala joka ei kuitenkaan pysynyt. Parin heiton päästä se yritti uudelleen mutta iski ohi. Nasautin paikkoheiton muutaman metrin sivuun ja paria nopempaa vetoa seuranneessa pysäytyksessä perhoa vietiin selkeästi isomman kalan toimesta. Se fiilis kun iso kala möyrii muutaman metrin siimassa kasiluokan kepin päässä, ai että! Sen verran oli tatsi vielä hukassa että tämä mörssäri meni harmittavasti menojaan jättäen muhkeat traktorinrenkaat hämmentyneen kalastajan ihmeteltäväksi. Sen verran pääsin kalan selkää ja pyrstöä näkemään että voidaan varmuudella puhua +-10 kg kalasta. Ilmeisesti näihin pudotuksiin alkaa jo tottumaan sillä ei oikeastaan edes harmittanut. :)

Loppuilta jatkui rauhallisissa merkeissä. Ison kalan kolon heitin vielä pariin kertaan, paksukaista en kuitenkaan enää tavoittanut. Pari 3-4 kg kalaa säikäytti mutta kyllähän ne vähän sinteiltä tuntuivat siiman päässä aiempaan karkuutukseen verrattuna. Muualta en saanut tärppiäkään vaikka kiersin ison lenkin, ainoat tapahtumat tulivat siis tuosta matalasta aukosta missä varmasti oli alueen lämpimin vesi. Hämärässä autolle ja pitkälle paluumatkalle Pirkanmaalle. Hieno päivä merellä vaikka saalis jäikin vähän nihkeäksi. Päivän saldo siis neljä haukea 1-4 kg haarukassa.


Viime viikolla oli vuorossa parin päivän reissu Hannun kanssa. Kylmä jakso laittoi miettimään reissun siirtämistä mutta onneksi yöpakkaset hellittivät juuri sopivasti ja päätimme lähteä sovitusti liikkeelle. Ensimmäisen päivän kohteeksi olimme valinneet alueen johon oli kova luotto. Matka kohteeseen oli pitkä ja tätä varten liikkeelle lähdettiin aikaisin aamulla. Yhdeksän jälkeen oltiin jo kellumassa aurinkoisessa mutta melko tuulisessa säässä. Ensimmäistä tärppiä saatiin odottaa jonkin aikaa ja sellaiseksi se jäikin. Kalasarake näytti nollaa pitkään ja alkoi jo huolestuttaa kun tuttu reuna ei antanutkaan tapahtumia ihan odotetunlaisesti. Lopulta löysimme jonkinnäköisen pienen keskittymän ja molemmat avasivat pelin perätysten normipulikoilla. Joku tapahtuma päälle ja tuttu hiljaisuus jatkui. Pitkä pätkä tyhjää siivua ja Hannu löysi pienen kasauman josta sai useamman tapahtuman pieneen hetkeen. Näistä kaksi pysyi kiinni, suurempi oli selkeästi päivän paras kala. Silmäpuntarit olivat yhtä mieltä että paksukainen alkaa seiskalla mutta sen tarkempiin mittailuihin ei ryhdytty vaan palautettiin kala parin kuvan jälkeen takaisin kutua odottelemaan.



Päivällä vaihdoimme vähän paikkaa ja aloimme kalastaa pitkää tuulen alapuolista reunaa. Tuuli alkoi yltymään vähän turhankin kovaksi ja tarkka kalastus käymään todella hankalaksi. Lämmin tuli kun välillä joutui ottamaan jaloista kaiken irti että rengas pysyi joten kuten paikallaan. Kalastus oli vaikeaa mutta kaloja täällä tuntui olevan ja saimme lyhyeen hetkeen useampia kontakteja joista muutama kävi ihan renkaalla asti. Loppuilta meni rauhallisissa merkeissä, Hannu sai vielä pari +4 kg kalaa, itse en tainnut saada enää paria tärppiä kummempaa. Saderintaman tullessa päälle ja kalastettavan alueen käydessä vähiin päätimme lopettaa ennen hämärää ja ajaa kaupan kautta valmiiksi seuraavan päivän kohteeseen. Päivän saldo 15 haukea, suurin Hannun 7+ kg.

Päivä numero kaksi valkeni selkeänä vaikka koko yön satoikin vettä. Alla oli yllättävän hyvät seitsemän tunnin unet autossa ja virkeänä oli hyvä lähteä kohti uusia pettymyksiä. Kamat niskaan ja vesille! Tuttu lahti oli yllättävän hiljainen ja tarkan hinkkauksen tuloksena oli Hannulle pari tärppiä ja itsellä yksi karkuutus. Ei ollut ison kalan kolossakaan kukaan paikalla. Liu'uimme tuulta hyväksi käyttäen viereiseen lahteen ja jatkoimme kalastusta uskoen vahvasti paikkaan sekä omaan tekemiseen. Kun tunti oli taas heitetty tyhjää alkoi usko pikkuhiljaa horjumaan. Lahden viimeisestä nurkasta Hannu vihdoin sai yhden puikkarin ja muutaman tärpin päälle. Itse huidoin ihan täyttä nollaa. Kello oli jo iltapäivän puolella ja kävelimme autolle, tarkoituksena käydä vielä yksi spotti ihan eri alueelta ja lähteä sitten kotimatkalle. Päivän viimeinen kohde oli vanha kunnon on/off-paikka ja matkalla sinne jo naurettiin että se on ihan varmasti jumissa tänään. Eikä tarvinnut pettyä, palkinnoksi tetsauksesta Hannu sai yhden puikkarin, itse en sitäkään. Oli siinä sentään muutama tapahtuma joista yksi Hannun karkuuttama olisi saattanut olla reissun suurin. Uskoa parempaan ei ollut ja takkikin alkoi olla aika tyhjä, kaikki oli jo laitettu peliin. Niimpä päätimme lähteä kerrankin ajoissa kotimatkalle. Päivän saldoksi jäi siis Hannun 2 kpl, itsellä meni ensimmäistä kertaa vuosiin merellä munat pataan.

Koko reissun saldo oli siis kahteen mieheen 17 haukea joista suurimpana Hannun seiska. Todella vaikeaa kalastusta mutta olihan se kyllä hienoo siltikin! Tästä on kiva jatkaa, järvien aukenemista odotellessa!

-Juho M

maanantai 10. huhtikuuta 2017

Lopputalven onginnat

Jäitä löytyisi vielä pienen ajomatkan päästä mutta pahin polte on tältä talvelta jo mennyt ja alkava avovesikausi vie ajatukset jo kauas pois jäiltä. Olihan tämä jääkausi pisin pitkään aikaan täällä Pirkanmaan korkeudella, aloitus tapahtui jo marraskuun alkupäivillä ja kausi jatkui omalla kohdalla aina maaliskuun lopulle asti. Reissuja siis kertyi runsaasti talven mittaan eikä sen suhteen jäänyt mitään hampaan koloon. :)

Lopputalvesta tuli käytyä muutama reissu myös haukia onkimassa, sen verran mitä ahvenen pilkinnältä kerkesi. Hommasin keväällä luvat yhdelle uudelle suht laajalle vesistökokonaisuudelle ja siellä kiertelin muutaman reissun täysin uusia alueita. Jotenkin nihkeän vaikeita reissuja oli useita mutta yksi ihan lupaava alue löytyi ja täällä kalamäärät pyöri reissusta toiseen 10-20 kalan välissä. Kontakteja parempiin kaloihin oli useista reissuista ja hyvästä tutinasta huolimatta yllättäen vain yksi. Tämä aurinkoisena päivänä ahventäkyä purrut 104 cm järvihauki jäikin kevättalven suurimmaksi haueksi omalta osaltani.



Täkyvavat ja pilkkikamat on nyt pakattu varastoon odottelemaan tulevia jäitä, on aika kääntää katseet avovesikauteen 2017 joka todennäköisesti aukeaa hyvinkin pian!

-Juho M